Omaa elämää, hyvinvointia ja tasapainoilua

Aina aika ajoin olen kirjoitellut kuulumisiani täällä bloginkin puolella ja tosiaan, edellisestä kirjoituksestani onkin jo pitkä aika. Paljon kaikenlaista on tapahtunut ja voin kyllä todeta, että olen jo aika monessa sopassa keitetty mitä tulee kokemuksiin kuormitustilojen, rautavarastojen ja dieettien suhteen. Tässä siis vaihteeksi vähän omaa elämää reseptipostauksien sijaan.


Vuosi 2019 - vaikeuksien kautta voittoon

Allaolevassa kuvakollaasissa on vuoden 2019 oman Instagram -tilini 'bestnine' eli suosituimmat kuvat. Kuvaa katsellessa muistuu monet onnen ja ilon hetket. Vuosi 2019 oli merkityksellinen mm. sen vuoksi, että pääsin ekaa kertaa katsomaan vanhojen tansseja ja esikoiseni täytti 18 vuotta. Omat vanhempani taas molemmat täyttivät 70 vuotta. Lisäksi kesällä juhlittiin nuorimman tyttöni rippijuhlia ja poikani sai peruskoulun päätökseen.

Kaikkea muutakin ihanaa vuoteen tosiaan mahtui, mutta ei se pelkkää ruusuilla tanssimista ollut. Kauniiden kuvien takana taistelin mm. alhaisen ferritiinin ja ylikuormitustilan kanssa kaikkine sivuoireineen. Vuosi oli siis kyllä todella haasteellinen oman jaksamisen suhteen.

Toivottavasti sinun 2019 vuotesi oli parempi kuin minun ja toivottavasti vuoden 2020 alku on sujunut myös hyvin. Suurin osahan vuodesta on vielä edessä ja voimme siis edelleenkin parhaamme mukaan pyrkiä vaikuttamaan siihen, että vuodesta tulisi hyvä. Kaikkeen toki ei voi itse vaikuttaa mutta moneen voi. Vanha sanonta "jokainen on oman onnensa seppä" pätee tässä kohtaa hyvin: on paljon asioita, joita voimme itse tehdä, jotta vuodessa olisi onnistumisia ja ilon hetkiä.

Joskus nämä asiat vaativat ponnisteluja. Esimerkiksi muutosten tekeminen omassa elämässä voi olla hyvinkin raskasta ja vaikeaakin. Yleensä on otettava huomioon oma perhe, läheisiä ja esim. työ. Sitten on vielä ihan se minä itse ja kuinka voin. Jos terveys ei ole kunnossa, voi olla, ettei esim. ole energiaa tehdä muutosta. Itselläni on ollut tässä muutamien vuosien ajan haasteena juuri nuo edellä mainitsemani asiat: oma terveys ja sen myötä energian puute.

Olen jo pitkään ollut ns. terveysintoilija ja jonkinasteinen urheiluhullu ja on ollut vaikea malttaa kuunnella omaa oloaan ja mitä kroppa yrittää kertoa. Alla oleva kuvakollaasi kertoo tästä myös.

Vuosi sitten joululoman rentouttamana tuntui vihdoin siltä, että oloni olisi jo toipunut ylikuormituksesta innostuin yhdestä treeniohjelmasta ja päätin noudattaa sitä kurinalaisesti. Ilokseni pääsin kuin pääsinkin suht hyviin tuloksiin neljässä viikossa. Treenaaminen loppui rasitusvammaan. Oli pakko luovuttaa kesken ohjelman ja palata normikuntoiluun. Innostuksen myötä perustin toisen blogin ja instatilin, koska halusin vielä vahvemmin keskittyä treeni- ja terveysjuttuihin ja koska koin, että ne jutut eivät oikein tänne Pullantuoksuiseen kotiin oikein sopineet :D. Tuo into oli ehkä sitten lopulta se jäävuoren huippu; epätoivoinen yritys jaksaa vielä enemmän. Väsymys paheni, en taaskaan enää palautunut treeneistä, sykkeeni sekosivat (leposyke yli 90) - ja bloginkin ylläpito sitten jäi. Sain urheilulääkäriltä ylikuormitus-diagnoosin ja uuden ohjeistuksen ferritiinitasojen nostoon. Siitä lähtien tie on ollut - onneksi - ylöspäin, mutta hitaasti.

SÄÄSTÖLIEKKI

Viime syksynä tutustuin Kaisa Jaakkolan Hyvän olon hormoonidieetti -kirjaan. Kirja avasi lopulta täysin silmäni. Kaiken ylikuormituksen ym. lisäksi selkeästi oma elimistöni oli sekaisin ja kärsi ns. säästöliekki -tilasta. Eikä ihme - ottaen huomioon mitä kaikkea olen käynyt läpi viime vuosina.

Olen lähes koko elämäni taistellut oman vartaloni hyväksynnän kanssa ja sitä myötä mm. viime(kin) vuosina laihduttanut useamman kerran. Tämä on aiheuttanut sen, että kehoni ei enää toiminut normaalisti vaan kävi säästöliekillä ja siitä myös johtui, että jos halusin laihtua, jouduin oikeasti vetämään kalorit tosi minimiin. Huomasin, että lihosin jo pienilläkin kaloreilla mitkä normisti olisi pitänyt olla mulle ns. laihdutuslukemia. Lumipalloefekti oli siis tehnyt tehtävänsä.

Kaisan ohjeiden mukaisesti päätin lopettaa dieetit. Ja hyväksyä sen, että jotta pääsen säästöliekistä pois, tulen lihomaan aluksi. Muuta tietä normaalin energiankulutukseen ei ollut. Päätös tuntui rankalta mutta myös hyvältä. Muutama kilo tuli lisää painoa ja oli on kyllä ollut ahdistavan turvonnut :D mutta energiankulutus on nyt onneksi normalisoitunut.

Kaisa myös painotti, että piti tehdä päätös, ettei enää ikinä laihduta. Tähän en ole pystynyt. Mutta nyt, kun haluan vähän keventää oloani, en tee sitä pudottamalla kaloreita minimiin vaan hyvin pienellä alituksella ja pitkällä tähtäimellä, jotta säästöliekki ei ole taas kohta edessä. Pääosin pyrin kuitenkin keskittymään siihen, että syön terveellisesti, monipuolisesti ja täysipainoisesti. Ravinnon ja syömisen suhteen on myös tärkeää kuunnella omaa kehoaan ja sitä mitä se yrittää kertoa sinulle.

UUSIA TUULIA

Vasta, kun oma terveys alkoi paranemaan (loppuvuodesta 2019) ja ferritiinitasoni läheni 50:tä tuli ensimmäistä kertaa olo, että kaipaan jotain uutta elämään, että nyt olen valmis muutokseen. Kaipasin siis kipeästi jotain uutta mutta en vain tiennyt mitä. Uupuneena ja ei hyvinvoivana on oikeasti tosi vaikea jaksaa edes yrittää mitään. Töiden jälkeen oli takki tyhjä eikä energiaa enää illalla riittänyt mihinkään. Tiedät kyllä, mitä pitäisi tehdä mutta ei ole kykyä eikä voimia toimia.

Mietin pitkään mikä tuo muutos voisi olla. Vaihtoehtoja, mitkä sopisivat elämäntilanteeseeni ei ollut ihan hirveästi.  Totesin, että eniten kaipasin sosiaalisia kontakteja (työni lisäksi), joihin ei uupumukselta ollut enää ollut ollut energiaa pitkiin aikoihin. Päätin kokeilla, miltä tuntuisi pitkästä aikaa vaihteeksi liikuntakeskuksen tarjonta. Siellä näkisi ihmisiä, pääsisi ohjatuille tunneille, olisi tanssia ja kuntosalia jne. Ja saisin vaihtelua elämääni, kuntoiluuni ja siis arkeeni yleensäkin.

Työpaikan kahvipöydässä tuli juttua kuntoilusta ja sen myötä sain työkaveriltani 10 päivän kokeilujakson läheiseen liikuntakeskukseen. Kun aloitin tutustumisjakson niin lähes välittömästi tunsin, että tää on se mun juttu, mitä just nyt kaipaan elämääni. Rakastuin liikuntakeskuksen tunnelmaan ja tiesin, että täällä haluan käydä. Päätin liittyä jäseneksi ja voin sanoa, että se oli viime vuoden paras päätös. Ihana muutos elämääni.

Tuon jälkeen myös molemmat tyttöni ovat liittyneet liikuntakeskuksen jäseniksi. On kiva, että meillä on yhdistävä harrastus ja tässä myös jokainen vetää vähän toistaan mukanaan. Välillä tulee mentyä salille vaikka ei olisi sitä suunnitellut ja päinvastoin. Välillä taas joutuu hieman muokkaamaan omia suunnitelmiaan, jotta kaikki pääsisivät samalla kerralla.

TASAPAINOILUA JA UNELMIA

Olen saanut kuulla, ettei ylikuormituksesta hyvin todennäköisesti enää koskaan palaudu ennalleen eli samaan tilaan kuin oli ennen sitä ja sen kyllä tunnen edelleen nahoissani. Joudun jatkuvasti tasapainoilemaan. Haluaisin urheilla paljon enemmän, tehdä enemmän kovan intensiteetin treenejä ja oikeasti vain hyppiä ja pomppia :D ihan silloin ku huvittaa - mutta enää en voi. Nyt opettelen kuuntelemaan itseäni ja niitä merkkejä, joita kehoni mulle antaa. Aika nopeasti se rankaisee mua huonoilla unilla tai sitten totaaliväsymyksellä, jos olen tehnyt liikaa. Ja liika ei tule pelkästään urheilusta vaan siitä, mikä on elämän kokonaiskuormitus. Tämä usein unohdetaan. Se on se kokonaisuus mikä ratkaisee. Mikä on henkinen kuormitus, mikä on fyysinen kuormitus ja mitä kaikkea tosiaan teet ja koet sen urheilusuorituksen lisäksi.

Kaikesta huolimatta en ole luopunut unelmistani. Haaveilen edelleenkin siitä, että olen vahva, hyvinvoiva ja viihdyn omissa nahoissani. Ja, että on ihana vetää esim. lempifarkut jalkaan ja ne istuvat täydellisesti, eivät kiristä eikä mistään pursua yli mitään. En haaveile hoikkuudesta tai bikinifitness-kropasta vaan terveydestä ja kropasta missä mulla mulla on hyvä olla. Ennenkaikkea haaveilen siitä, että olisin onnellinen, iloinen, tasapainoinen ja, että elämässä olisi tietty kepeys ja vapauden tunne. Näitä tunteita olen jo pikku hiljaa alkanut jälleen kokemaan ja uskallan elätellä toiveita, että tässä tosiaan mennään koko ajan kohti parempaa.

Toivottavasti tästä kirjoituksesta oli hyötyä sinulle. Entä onko sulla vastaavia kokemuksia elämästä? Oletko esim. kärsinyt ylikuormituksesta tai alhaisesta ferriitiinistä? Entä säästöliekistä? Olisi kiva vaihtaa myös kuulumisia näihin asioihin liittyen. Jos kiinnostaa, laita viestiä :).

Project me: herätys, kipinä ja avain onneen

Hei ja oikein ihanaa alkanutta vuotta!

Vuosi 2019 on vierähtänyt käyntiin vauhdilla ja omassa elämässäni tavallaan aika uusin tuulin. Minua instassa seuraavat ovat varmaankin huomanneet, että vuoden vaihteessa innostuin laskemaan kaloreita ja treenaamaan :). Tässä siis vaihteeksi vähän tarinaa omasta elämästäni, haasteista oman itseni kanssa ja omien haaveitteni toteuttamisesta. Haaveiden, mitkä liittyvät hyvinvointiin ja kenties jonkun mielestä myös turhamaisesti ulkonäköön. Mutta kukapa ei haluaisi viihtyä omissa nahoissaan ja olla tyytyväinen siihen mitä peilissä näkee? Jokainen meistä koemme itsemme omalla tavallamme. Minä olen oikeastaan aina ollut tälläinen ja vaikka joku minut voissa paistaisi, en muuttuisi tämän suhteen :D.

HERÄTYS

No, sinänsä ainoa muutos mitä joulun ja uuden vuoden välipäivinä tapahtui oli se, kun heräsin tilanteeseen, että nyt on - ihan oikeasti - pakko tehdä jotain. Treenannut olen koko ajan ja syönyt suht terveellisesti, mutta.. vaatteet alkoivat kuitenkin kiristämään ja peilikuva ei enää miellyttänyt ja olo tuntui turpealta. Oli selkeästi aika katsoa itseään suoraan silmiin, ottaa itseänsä niskasta kiinni ja ymmärtää rakastaa itseään niin, että on valmis oikeasti tekemään jotain myös oman onnen ja hyvän olon eteen. 

Tämä ei ollut omalla kohdallani mikään uudenvuoden lupaus (en harrasta sellaisia), vaan FINAL END POINT - herätys. Ja vahva tunne siitä, että olen päättänyt saada muutoksen aikaan. Muuta ei oikein tarvita. Kun olet oikeasti päättänyt, silloin onnistut. Silloin tulee olo, että et voi pettää itseäsi repsahtamalla tai lipsumalla vaan oikeasti haluat tällä kertaa saada tuloksia aikaan. Haluat pitää itsellesi antamasta lupauksestasi kiinni. OLET VAHVA.

KIPINÄ JA AVAIN ONNEEN

Ne jotka tuntevat minut tai ovat minua jo pidempään seuranneet ovat saattaneet huomata, että minulla on tapana hurahtaa aina välillä johonkin. No, nyt voi jälleen sanoa samaa, että jonkinasteinen hurahdus on tapahtunut :D: Jo loppuvuodesta olin alkanut innostumaan Youtubesta löytyviin jumppavideoihin, jotka toivat mukavaa vaihtelua salitreeniin ja lenkkeilyyn - ja muutenkin näin talvella houkuttelivat ;). Youtuben kautta löysin myös Sydney Cummingsin treenit. Tykästyin hänen jumppiin ja persoonaansa ja sitä kautta kiinnostuin tutustumaan hänen tarjoamiin valmennuksiin. Liityin #sydneysquad ryhmään (edullinen, alle 20e/kk) ja silmäni aukesivat. Kipinä oli syttynyt. Lopulta ymmärsin kirjaimellisesti mihin suuntaan mun on mentävä, jotta saan tuloksia. En voi enää jatkaa vanhoilla tavoillani. 

Sain ryhmässä opastuksen oman tavoitekalorimäärän ja macrojen laskemiselle. Macrot tässä tarkoittavat sitä, että kuinka monta grammaa voin syödä hiilareita, proteiinia ja rasvaa. Tämän tueksi latasin alkuun MyPlate -sovelluksen ja silmäni todellakin aukesivat. Myöhemmin siirryin käyttämään Yaziota, sillä se sopii näin suomalaisen tarpeisiin paremmin. Moni oli kivammin MyPlatessa mutta ruoka-ainepankki niin paljon parempi ja Suomessa asuvalle sopivampi Yaziossa. Käytin jonkin aikaa Yazion ilmaisversiota mutta maksoin lopulta vuosimaksun, sillä ajattelin, että niskalenkkejä tulen ottamaan jatkossakin vuoden varrella. Voin oikeasti sanoa, että tämä oivallus on ollut tällä tielläni avain onneen.

Oma tavoittelemani kalorimäärä on 1250 ja niin, että se koostuu suhteessa: 40% proteiineja, 30% hiilareita ja 30% rasvaa. Alla kuva MyPlate -sovelluksesta. Sovelluksilla on helppo optimoida syömisiään, jotta nuo prosenttisuhteet menisivät mahdollisimman kohdilleen. Se on haasteellisia ja hiilareita tulee silti yleensä vähän enemmän, mutta se ei haittaa, kunhan hiilarit ovat hyvistä lähteistä.

OPPI JA IKÄ KAIKKI

Oma, 'terveellinen' ruokavalioni on sisältänyt selkeästi aivan liikaa hiilihydraatteja. Vaikka en syö leipää ja olen muutenkin syönyt ns. hiilihydraattitietoisesti - mutta niitä, kun on kaikkialla. Myös marjoissa, kasviksissa ja etenkin hedelmissä. Yhdestä omenasta tulee helposti päivän annos jo täyteen. Lisäksi minulla on ollut tapana huomaamatta napostella sitä sun tätä, vaikkakin tervellisiä juttuja yleensä (suklaahan on terveystuote ;), mutta kaloreita niistäkin kertyy ja huomaamatta vielä tosi paljon. Sen oikeastaan ymmärtää vasta, kun laittaa joka suupalan kalorilaskuriin.

Näiden elämänjaksojen hyöty on usein se, että ne ovat silmiä avaavia. Siinä oppii jälleen paljon uutta ja osaa jatkossa optimoida omaa ruokavaliota paremmin ilman sen tarkempaa seurantaa. Hyviä herätteitä/opetuksia tulee koko ajan. Esim. heittääkö yhden lihapullan Palvarin pyörykät rasiasta napaan. Eilen meinasin tehdä niin mutta päätinkin ensin tarkistaa paljonko yhdessä on kaloreita. 30 kaloria per pieni pyörykkä - ziisus. Kannatti tsekata sillä jäi sekin suupala ottamatta - tuntui liian kallisarvoiselta :D. Ja ennen niitäkin tuli napsittua silloin tällöin ihan huomaatta..

TREENIT JA SITOUTUMINEN

No nyt 20 päivää takana tätä vaihetta. 30.12.2018 aloitin. Juu, kyllä ennen uutta vuotta. Miksi odottaa siihen asti, kun voi aloittaa heti :D? Sydneyn kanssa treenaan joka päivä. Välipäiviä ei ole mutta viikossa on yksi lepopäivä jolloin tehdään esim. joogaa tai venytellään. 

Yhtään treeniä en ole skipannut - vaikkakin voit uskoa - on tehnyt mieli. Välillä on väsyttänyt tosi paljon, viikko sitten alkoi yllättäen tenniskyynärpää vaivaamaan ja sen kanssa joutuu vähän taiteilemaan. Kaikkia treenejä en voi nyt vetää täysillä mutta en silti aio antaa periksi. Treenit teen nyt toista käsivarttani suojellen. Varmaan joudun välillä jonkin treenin korvaamaan toisella - mutta - pidän rytmistä kiinni. Monet vaivat ovat vain tekosyitä, jos jotain ei voi tehdä, voi tilalle varmasti keksiä jotain muuta. 

EDISTYMINEN

Olen tämän vaiheen mennyt vähän niinkuin laput silmillä. En ole pahemmin tarkkaillut itseäni vaan ennemminkin ajatellut, että toivottavasti jossakin kohtaa yllätyn iloisesti. No nyt, näin 20 päivän jälkeen, on alkanut muutamia iloisia yllätyksiä tulemaan. Peilikuvassa huomaa jo muutoksia (kuva tuolla vähän alempana), vaatteet tuntuvat mukavammilta ja on oikeasti vain slimmimpi olo. Ja tänään oikeastaan olin jo aika hypessä, kun aloin tekemään päivän treeniäni ja huomasin, että masussa näkyy jo muotoa ja lihakset oikeasti erottuvat jo taas paremmin. Vaikkakaan vaaka ei näytä kuin -2 kg, senttejä on kadonnut ja olo on ihan toinen. Ei se paino, vaan tosiaan se, että on vahvempi, ketterämpi ja kiinteämpi ovat niitä oman hyvän oloni pääpilareita.

TAVOITTEEN KIRKASTUS

Nämä olotilat ovat silti vaarallisia, niihin ei saa tuudittautua, sillä näissä vaarana on luovuttaminen: nyt on jo ihan hyvä olo, eiköhän tämä riitä. Mieskin sanoi tänään, että älä enää laihduta ja sullahan alkaa olemaan posketkin jo ihan lommolla :D. Näissä tilanteissa on hyvä muistaa, mihin asetinkaan tavoitteen? Halusinko päästä tähän vai halusinko enemmän? Kyllä. Ja minä teen tämän itselleni, en muille. 

On hyvä aina välillä palata siihen miksi aloitti ja kirkastaa jälleen tavoite. Älä luovu tavoitteestasi ja tyydy ensimmäiseen onnistumisen tunteeseen. Itse haluan isomman eron entiseen jotta muutos on oikea muutos ja jotta mulla on sitten varaa tasapainoilla, etten muutaman päivän herkuttelusta ole taas takaisin siinä mistä aloitin. Tämä vaatii kärsivällisyyttä ja periksiantamattomuutta. Luottamusta siihen, että minä pystyn tähän. Olen päättänyt olla vahva.

Oletko sinä kokenut vastaavia herätyksiä?

FIT AGE WELLNESS

Jos jaksoit lukea tänne asti ja sinua kiinnostavat nämä asiat, niin tiedoksesi, että mulla on myös toinen blogi Fit Age Wellness. Blogi on vastikään perustettu, siihen liittyvä instatili sen sijaan minulla on ollut jo pidempään. Fit Age Wellness keskittyy pääosin hyvinvointiin, terveellisen elämän tapaan, treenaamiseen jne.

Age -sana nimessä juontuu siitä, että tässä iässä, neljänkympin paremmalla puolella, tunnen jo todellakin taistelevani ikääntymisen haasteita vastaan. Koko ajan joudun tekemään enemmän töitä pysyäkseni kunnossa ja vaikka kuinka sitä tekee töitä, enää ei pääse samoihin tuloksiin kuin nuorempana - mutta aina voi yrittää parhaansa :). Joka tapauksessa, mitä paremmin huolehdin nyt itsestäni sitä paremmin jaksan varmasti tulevaisuudessa. Varmiten tuloksiin pääsee kuitenkin liikunnalla ja optimoidulla ruokavaliolla. Liikunta yksin ei tuo tuloksia vaan siihen on todellakin otettava myös hyvä ruokavalio tueksi. 

Alla oleva #quote on yksi lemppareistani. Tuo kuvaa hyvin sitä tunnetta mitä kuvasin ns. heräämisenä tuossa vuoden vaihteessa. Ehkä se koskettaa sinua myös

Kevyt ja mausteinen Porkkanasosekeitto Härkiksellä ja raejuustolla

Idea tähän keittoon lähti siitä, kun mieli teki porkkanakeittoa. Ja koska yritän (yritän 😆) laskea kaloreita niin halusin keitosta tietysti hyvinkin vähäkalorista. Sen sijaan, että olisin kokannut omalla tutulla reseptilläni googlettelin vähän ideoita muilta sivuistoilta. 

Innostuin Jutta Gustavsbergin ja Tiina Hälvän Porkkanakeitto-ohjeesta (täällä). Osittain siksi, että fanitan Juttaa ja uskon siihen mitä hän tekee ja myös siksi, että resepti vaikutti hyvältä. Lisäksi kun olen tällainen jonkinasteinen treeni- ja terveysintoilija tykkään seurata Juttaa ja katsoa hänen ohjelmiaan. Miten ihana ja positiivinen tyyppi! Kävinpä jopa tutustumassa Fitfarmin personal training tarjouksiin, mutta tällä kertaa jätin tarttumatta siihen porkkanaan. Osittain huikea hinta ahdisti ja toiseksi, en kuitenkaan saisi Juttaa treenaajakseni.

No, jos mennään sitten taas tähän keittoon. Ihan alkuperäistä reseptiä en tässä julkaise, sillä sovelsin sitä vähän omaan makuuni. Koin, että superkevytkeitto kaipasi vähän edes täyteläisyyttä ja siksi lisäsin siihen kevyttä tuorejuustoa ja myös enemmän mausteita. Tykkään itse tosi mausteisesta ruoasta ja ruoassa pitää olla makua jotta siitä tulee tyydyttynyt olo. Ja koska halusin tämän ruoan pitävän myös nälkää, lisäsin päälle Tex mex -härkistä ja raejuustoa. 

Ostin tässä taannoin ihan mielenkiinnosta tuota Härkistä ja olen totally fallen in love. Juuri tuo texmex-maku on aivan täydellinen. Härkistä tekee mieli napsia kylmänä suoraan jääkaapista mutta se on myös todella helppo ja monikäyttöinen. Lähinnä siksikin, että se on valmiiksi kypsennettyä ja maustettua - ainakin siis tuo texmex, niin sitä voi lisäillä vähän sinne sun tänne. Kätevä keittojen kanssa, helppo kasviswokeissa, sopii kivasti riisin kanssa, ihana meksikolaisessa kokkauksessa ja voi laittaa vaikka leivälle tai tosiaan syödä ihan sellaisenaan. Energiaa siinä on aika hyvin, joten jossain rajoissa on härkiksenkin syöminen hyvä pitää 😀.

Kevyt ja mausteinen Porkkanasosekeitto

Härkiksellä ja raejuustolla

1-3 annosta

8 dl vettä

600 g porkkanoita

50 g varsiselleriä

60 g sipulia (1 sipuli)

pieni pala inkivääriä

1 valkosipulinkynsi

1 tl oliiviöljyä

timjamia

1 kasvisfondkuutio

1 tl oystersaucea

mustapippuria myllystä

merisuolaa myllystä

+ 

50g maustamatonta tuorejuustoa (8% rasvaa)

+ yhteen annokseen esim.:

100 g Texmex -Härkistä

50 g raejuustoa

1. Pese ja paloittele vihannekset ja silppua inkivääri sekä valkosipuli. Kuullota niitä öljyssä timjamin kanssa kattilassa, kunnes alkavat saamaan vähän väriä.

2. Lisää vesi ja kasvisfondi ja keitä vihannekset pehmeiksi. Soseuta esim. sauvasekoittimella sileäksi ja mausta oystersaucella (tai kalakastike), timjamilla, mustapippurilla ja suolalla.

3. Jos haluat keitosta täyteläisemmän lisää siihen esim. maustamatonta tuorejuustoa. (50g vähärasvaista tuorejuustoa sisältää n. 60 kcal.) Blendaa vielä niin, että tuorejuusto sulaa ja sekoittuu hyvin keiton joukkoon. Tarkista maku.

4. Tarjoa keitto lämmitetyn Texmex -Härkiksen ja raejuuston kera. Voit vielä maustaa srirachalla (jos kaipaat extrapotkua) ja tuoreyrtein.

Ja mikä parasta, voit huoletta syödä vaikka koko sopan (jos syöjiä ei ole muita). Tai jaa annos pariin osaan ja nauti keittoa myös seuraavana päivänä. Tämä on myös ihanan kätevä ottaa mukaan töihin evääksi.

***

Vielä palatakseni eiliseen postaukseeni niin loppupäiväkin meni hyvin. Koko päivän kalorisaldo oli n. 1300 kcal. Kulutukseni tosin oli tosi alhainen eilen, kun pääosin vain lepäilin. En käyny lenkillä enkä muutenkaan ollut aktiivinen. Kroppa oli niin levon tarpeessa. Illalla tein kyllä puolen tunnin kevyen joogan, sillä se tekee aina hyvää.

Päivälliseksi kokkasin koko perheelle intialaistyylistä kanakastiketta, missä siis kanafileesuikaleita, kasviksia ja kastikepohjana puoli purkkia kookosmaitoa ja yksi purkki tomaattimurskaa. Lisänä basmatiriisiä. Itselleni annostelin riisin lisäksi kanapaloja ja kasviksia ja pyrin välttämään kastiketta. Lisäksi söin vielä yhden raa'an porkkanan ja 100 g paprikaa. Vaikka riisi onkin aika tyhjää ravintoa niin sillä mentiin, ku oli helppoa. Ja näin saa ollakin. Kokonaisuus ratkaisee 😊.

Enkä sortunut herkuttelemaan ja perjantaiviinitkin jäivät juomatta. Jipii! 😀 Tai no, herkuttelin kyllä VoF:n parissa kuivatuilla mangolastuilla (ei lisättyä sokeria). Ainakin nuo Lidlistä ostetut olivat tosi hyviä, ihanan sitkeitä ja tuohon nautintoon meni n. 100 kcal. Taidan tänään ottaa niitä myös leffaevääksi 😋.

Ihanaa viikonloppua 🙋!

Aamun Kick off -smoothie ja oman elämän pohdintoja

Vapaapäivä ja pohdintojen aika. Aloitin aamun treeniblogeja lueskelemalla ja pohtimalla omaa treenaustani, tavoitteitani ja ruokavaliotani. Sitä missä ja mistä minä olen onnellinen ja mitä mä oikeastaan haluan suhteessa omaan itseeni ja olemukseeni. Olen koko elämäni oikeastaan taistellut minäkuvani ja itsekriittisyyteni kanssa. Välillä menee paremmin, välillä huonommin. Tämä on kuitenkin aikalailla arkipäivää mulle ja olen onneksi oppinut elämään tämän pään kanssa ja päässyt myös onneksi aika hyvään balanssiinkin. Välillä mennään vuoristorataa mutta sehän on ihan normaalia ja kuuluukin elämään - ainakin naisen elämään 😃. Nyt on kuitenkin jälleen taas sellainen olo, että jotain on tehtävä.

Olen tässä taas jo yli kuukauden yrittänyt dieetata ja saada painoa pudotettua (tuloksetta), käyny ahkerasti salilla ja lenkillä ja nyt aloitin uuden treeniohjelmankin, minkä johdosta kroppa on huutanut hoosiannaa. Mutta ahdistaa, kun tuloksia ei tule, koska ruokavalion suhteen en ole jaksanut kunnolla tsempata.

Töissä on todella kiire, päivät ihan täysiä ja jaksamiseni on ollut aika rajoilla. Viime aikoina olen alkanut heräilee aamuisin vähän liian aikaisin. Mulla on todella säännöllinen elämän rytmi eli menen nukkumaan lähes joka ilta (siis myös viikonloppuisin) siinä kymmenen maissa illalla ja herään normisti herätyskelloon 5.40. Nyt tällä viikolla olen herännyt 4.30-5.30 välillä. Tänään 4.53. En halua herättää muita ennen aikojaan, joten odottelen yleensä viimeistään 5.30 asti ennen kuin nousen ylös.

Hyvät unet ovat todella tärkeitä kokonaishyvinvoinnin kannalta. Niiden kanssa on aina välillä ollut muutenkin vaikeuksia. Kiireet ja joskus liika treeni vaikuttavat unia huonontavasti ja aiheuttavat myös unettomuutta ja sitä kautta lisäkuormitusta päiviin. Ne ovat myös hyvä indikaattori siitä, että keho tai mieli on ylikuormittunut.

Töille ei voi oikein mitään sillä yritys jossa työskentelen, elää vahvaa murrosaikaa ja tekemistä riittää pilvin pimein. Kaiken lisäksi suhtaudun intohimoisesti työhöni, joten töitä tulee tehtyä yli työaikojenkin. Onneksi työ on mielekästä :). Toki siitäkin on oikeasti otettava välillä irtiotto kunnolla, jotta palautuu ja jaksaa taas. Myös lasten kyyditykset vievät omat veronsa ja ne kuuluvatkin siihen pakolliseen pakettiin. 

Helpointa olisikin ottaa vapauksia itseeni liittyvien asioiden suhteen mutta siihen en onneksi enää täysin nykyään pysty. Erityisesti pyrin pitämään kiinni treeneistäni ja ihan myös siksikin, että niistä on apua kaikkeen jaksamiseen. Ilman työpäivän aikaista punttisbreikkiä ja satunnaisia iltalenkkejä en jaksaisi tätä tahtia. Treeneistä itsensä vapauttaminen johtaisi joka tapauksessa ojasta allikkoon joten se ei ole ratkaisu. Toki sitä sopii miettiä, kuinka paljon sitä vaatii itseltään ja että muistaa myös sallia itselleen palautumisaikaa.

Mistä on kuitenkin helppo lipsua on syömiset. Vaikka ravintoasiat ovat mulla pääosin kunnossa sillä tykkään syödä terveellisesti niin kiireessä ja väsyneenä tulee helposti napsittua yhtä sun toista ja sitten tilanteen tullen tulee myös syötyä ei niin hyviä kaloreita ja helposti liikaa. Viikon kiireet ja stressit ovat viimeaikoina aiheuttaneet viikonloppuisin ehkä jonkinasteista hallitsemattomampaa herkuttelua. Ennen herkkujen syöminen on ollut mulla aika hyvin kontrollissa mutta nyt olen huomannut kummallista kyvyttömyyttä lopettaa napostelua 😃. Tavallaan ah niin ihanaa ja vapauttavaa mutta tavallaan rasittavaa, kun viikon aikana tehdyt tsemppaukset painonpudotuksen suhteen joutavat aika lailla romukoppaan. Paino junnaa siis samassa tällä miinus-plus=nolla -linjalla.

Summasummarum ja palatakseni siihen mihin näissä pohdinnoissa päädyin. Sen sijaan, että nyt sen enempää tuijotan vaakaa ja turhaa vaadin itseäni liikkumaan vieläkin enemmän yritän nyt panostaa ruokavaliooni. Se vaatii asian sisäistystä ja myös omanlaista itsekuria ja se on myös mielestäni tästä paketista se kaikkein vaikein. Ruokailu, syömiset yms. ovat omaa mukavuusaluetta, itsensä hemmottelua, hyvää oloa ja mielihyvää tuottavaa ja niiden kautta saa otettua sellaisen 'oman hetken' ja se toimii myös kiireen keskeellä. Yksi suklaapala kiireessä ilahduttaa ja kun on muuten 'rankkaa' on näillä pikku jutuilla niin helppo palkita itseään. 

Sitä on niin heikko loppujen lopuksi, omat tsempit unohtuu helposti ja tuo itsensä hemmottelun tarve kasvaa voittamattomaksi. Nyt kun tätäkin kirjoitan, muistin ne ihanat BenJerry's jäätelöt pakkasessa ja mietin, että jos yhden lusikallisen ottaisi ja alkoi heti ahdistaa, etten nyt voisi, kun olen tämän päätöksen tehnyt. Oon kyllä niin heikko 😃, joten sortumisen vaara on koko ajan läsnä. Tällaiselle nautiskelijalle ja elämän kokoaikaiselle juhlistajalle nää asiat ovat vaan niin vaikeita ja lopulta näihin juttuihin mun kaikki tsempit aina kaatuu tai eivät ainakaan tuota merkittävää tulosta. Semmoinen peruskestotsemppi on päällä koko ajan mutta sitten lipsumiset pitää tuon plusmiinusnollalinjasta huolen.

No katsotaan kuinka monta päivää tämä tsemppi kestää tai oikeastaan mihin kellonaikaan tämä tsemppi tänään kestää 😅. Elämästä pitää kuitenkin nauttia ja kenties tulenkin tänään siihen lopputulemaan, että aloitan sit maanantaina! Kuten joka viikko  😅. Uskallan veikata, että aika moni muukin voi sanoa tässä kohtaa "Been there done that". Cheers!

Tämä päivä alkoi kuitenkin hyvin :). Join pari kuppia kahvia ja vedin pari pähkinää ja jäin miettimään, mitä oikeasti haluan aamiaiseksi. Lopulta päädyin tekemään proteiinijauhepohjaisen aamupalasmoothien ja siitä tuli todella hyvää.

Tähän smoothieen olen lisännyt myös kollageenijauhetta, mutta voit toki jättää sen pois. Aloin käyttämään sitä, kun ikä alkaa näkymään jo huolestuttavasti ihossa (rups). Tueksi ostin myös Lancomen Visonnaire -voiteen (tosi hyvästä alesta) ja se on ihan loistavaa. Harmittaa vain se, etten varmaan enää kykene elämään ilman tuota tuotetta ja normisti sehän maksaa maltaita (argh).. Nämä yhdessä ja se, että muistaa juoda sitä vettä todellakin tarpeeksi per päivä ja muutenkin pitää tuon treeni-uni-ravinto paketin kohdillaan saa ihon kukoistamaan ihan uudella tavalla. Vesi on tärkein voitehista ja ainakin oman kokemukseni mukaan noista kaikista ihon kannalta tärkein.

Lounaaksi nautin jälkiuunileivän kalkkunaleikkeellä, raejuustolla, tomaatilla ja rucolalla. Samalla herkuttelin myös kauralattella, mikä on ihan lempijuomiani. Loppupäivä on vielä mysteeri :D.

Energisoivaa perjantaita ja mitä mahtavinta viikonloppua sinulle!

Aamun Kick off  -smoothie

kauneutta, kosteutta, voimaa ja hyvää oloa
n. 350 kcal (1-2 annosta)

Proteiinia 32g, hiilareita 31,5g, rasvaa 8,9g

2,5 dl kylmää vettä

0,5 dl proteiinijauhetta (Whey Protein vanilla)

1 rkl Coco Hydro -kookosvesitiivistettä (jauhe)

1 rkl Puhdas Kollageeni mustikkaa (jauhe)

0,5 rkl MCT öljyä (Puhdistamo)

1 tl psyllium (Puhdistamo)

2 dl babypinaattia (tiiviisti mitattu)

2 dl varsiselleripaloja

2 dl jäävuorisalaattia

1,5 dl kotimaisia mustikoita (pakaste)

1,5 dl kotimaisia mustaherukoita (pakaste)

loraus sitruunamehua

vähän steviaa

(macaa)

Kaikki sekaisin blenderissä. Anna turvota hetki ja sekoita vielä kerran.
Juoma on ihana paksua ja täyteläistä ja sitä tosiaan tulee reilu satsi. Tästä saa masun täyteen ja tällä jaksaa hyvin lounaaseen asti.

Mä tein sen!

Nimittäin osallistuin ensimmäistä kertaa juoksutapahtumaan ja juoksin 11 kilsaa!!!

Tämä saavutus ei tullut kuitenkaan helposti, vaan on oikeastaan vaatinut paljon töitä. Ennen tätä syksyä en voinut edes kuvitella, että lähes koko ikäni polviongelmista kärsineenä joskus juoksisin oikeasti 11 kilsaa tai että ylipäänsä osallistuisin johonkin juoksutapahtumaan!

Taustaa

Siitä on kohta jo 30 vuotta, kun seurakunnan leirillä satutin polveni laskettelurinteessä. Se tapahtuma on jäänyt mieleeni erityisen hyvin. Ei pelkästään siksi, että se oli dramaattista ja kipu oli kova vaan myös siksi, että polveni ei ole koskaan sen jälkeen ollut normaali. 

Polven kanssa olen saanut taistella oikeastaan tuon jälkeen koko elämäni. Se on ollut rajoite, estänyt minua elämästä välillä täysillä ja se on myös ollut jonkinasteisena tekosyynä moneen. Alkuun se toimi ihan hyvin, mutta todennäköisesti huonosta lihaskunnosta ja lievästä ylipainosta johtuen polvi hajosi uudelleen ja jouduin jälleen leikkauspöydälle. Tämän leikkauksen jälkeen, polvi ei ole oikein ollut koskaan hyvä. 

Isompi operaatio polveen tehtiin sitten lopulta n. 10 vuotta myöhemmin ensimmäisestä leikkauksesta.  Tässä leikkauksessa polvilumpion sääriluun kiinnityskohtaa siirrettiin. Röntgenkuvissa polvi on näyttänyt 'täydelliseltä' mutta siltä se ei ole tuntunut. Yksi syy on se, että siinä on yliliikkuvuudesta johtuen kulumaa ja toinen syy on ollut se, että kyseisen jalan reisilihakset eivät vaan olleet tarpeeksi vahvat tukemaan polven oikeaa liikerataa, mikä entisestään ärsytti polvea. Sitä luonnostaan valitsi mielummin terveen jalan moniin ponnistuksiin ja silminnähdenkin voi todeta, että reisilihakset olivat toisessa jalassa heikommat.

No tämä toispuoleisuus alkoi sitten lopulta n. pari vuotta sitten vaikuttaa myös 'terveen' jalan polveen. Lähes tismalleen kaksi vuotta sitten aloitin ns. Hyvän olon -projektini ja tuon projektin myötä lisäsin myös liikuntamäärääni ja se alkoi tuntumaan toisessa polvessa. Polvitaipeeseen kertyi nestettä ja lopulta olin jo leikkausjonossa. Magneettikuvissa näkyi kuitenkin kireyttä polven molemmin puolin millä lausujan mukaan saattoi olla myös vaikutusta ongelmiin - siitä huolimatta minut pidettiin leikkausjonossa.

Aloitin myös säännöllisen joogaamisen ja siitä tuntui olevan merkittävää apua vaivoihin. Lopulta kun leikkauskutsu sairaalasta tuli, totesin, etten sitä enää tarvitse, sillä polven oireilut loppuivat säännölliseen joogaan! Ja ne muuten myös palaavat heti, jos pidän pidemmän tauon joogasta, joten ainakin omalla kohdallani säännöllisyys monipuolisessa kuntoilussa on kaiken a ja o itsensä hyvässä kunnossa ja terveenä pitämisen suhteen.

Polvet eivät kuitenkaan tykänneet lenkkipoluilla kovemmasta revittelystä vaan tuppasivat edelleenkin keräämään nestettä. Juokseminen kuitenkin himotti ja lähdin hakemaan apua systemaattisemmasta treenaamisesta salilta. Salitreenaamisessa ei kyllä ollut motivaattorina pelkästään juokseminen, vaan myös muut syyt, halusin olla kaikin puolin kondiksessa - kesäkin kun oli myös tulossa ;). 

Olin aiemmin käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti tyyliin n. kaksi kertaa viikossa salilla ennen ilman mitään varsinaista treeniohjelmaan tekemässä vähän sitä sun tätä, mutta nyt aloin treenaamaan minulle kohdistetun ohjelman mukaisesti ja neljä kertaa viikossa (30 min per kerta). Nälkä kasvoi syödessä ja lopulta treenasin jo viisi kertaa viikossa :). Meillä on töissä kuntosali, joten käytän aina lounastuntini tähän treenaamiseen. Illalla olen sitten vapaa lenkkeilyyn ja joogailuun perhetilanteen niin salliessa.

Lisäsin treeniohjelmaani intervallitreenit. Kännykkään saatava Interval Timer -sovellus antoi hyvää boostia ja sillä sai myös kohennettua kuntoa hyvin. Pikkuhiljaa huomasin kuntoni kasvavan ja huomasin, että jaksoin juosta pidempiä aikoja putkeen. Kerran sitten kokeilin, kuinka pitkään jaksoin juosta ja yllätyin, kun juoksu kulkikin niin hyvin ja ennen kaikkea, polvet eivät enää turvonneet! 

Olen pääosin keskittänyt lenkkini metsäpoluille, sillä ne ovat polviystävällisemmät ja muutenkin metsässä juokseminen on kaikin puolin paljon nautinnollisempaa ja monimuotoisempaan. Metsästä saa ihan omanlaista energiaa ja se toimii samalla myös hyvänä stressin karkoittajana ja rentouttajana.

Tässä kuntoilun ohessa olen myös edelleenkin pyrkinyt kiinnittää huomiota ravintoon. Käytän säännöllisen epäsäännöllisesti Kiloklubi -sivustoa painonhallintaan, sillä pidän siitä, että se kalorien laskennan lisäksi ohjaa myös syömään terveellisesti ja täyspanoisesti.

Tältä syksyltä on jäänyt muuten todella hyvin mieleen yksi lenkki, missä innostuin kokeilemaan rajojani. Kun huomasin, että nyt kulkee ja vedän omaa enkkaani tuntui siltä, että olisin voinut lähteä lentoon polulla. Oli kaunis, aurinkoinen ilma. Korvissa soi hyvä musa ja kahdeksan kilometrin lenkillä päähäni iskostunut raja ylittyi ja melkein huusin ilosta ja onnesta. Itsensä voittamisen tunne on yksi mahtavimmista! Eikä sitä voinut kuvitella, ennen kuin sen koki. Siiiiis vaaaaan niiiin hienoa!

Helsinki City Trail

Helsinki City Trail  on polkujuoksutapahtuma, johon innostuin ilmoittautumaan, kun porukkaa kerättiin kasaan työpaikallani. Ajattelin, että osallistun siihen viiden kilometrin matkaan. Kiva lähtee porukalla juoksemaan ja muutenkin kiva kokemus osallistua joskus johonkin tällaiseen, millaisesta minulla ei mitään kokemusta. Siis silloin, kun tähän tapahtumaan ilmoittauduin, en ollut vielä juossut tuota kahdeksaa kilsaa, vaan lenkkini olivat olleet maksimissaan n. kuuden kilsan mittaisia.

Heviextremeliikkujatyökaverini :D sitten puhui minut ympäri osallistumaan 11 km:n reitille. Ja tässä sitä sitten ollaan.

Kaksi viikkoa ennen kisaa oli pakko testata, että jaksoin juosta tuon 11 km ja onnistuin - tosin hyvin tasaisilla poluilla ja hissun kissun omaan tahtiin. Tämän myötä oli kuitenkin rohkeutta lähteä matkaan.

Itse tapahtuma jotenkin jännitti hirveesti. Olin jotenki jo ihan kipsissä edellisellä viikolla ja yritin henkisesti valmistautua. Olin tottunut liikkumaan vain itsekseni ja tuo porukassa meneminen ehkä jännitti eniten. Ja ne polut. Miten jaksaisin reitin, kun olin itse tottunut vetää aika lailla tasasella? Mitä polveni tykkäsivät? Miten pystyisin vetää omaa vauhtia, jos poluilla mennään aikalailla peräkkäin? Jäänkö muiden jalkoihin?

Pieni ahdistus ja paniikki iski vielä lähtöaamuna, kun huomasin, että sykemittari unohtui kotiin ja samoin unohtui boosteri. Harmitti, kun ei pystynyt seuraamaan sykettä eikä näin ollen saanut myöskään träkättyä reitin keskisykettä ja kalorinkulutusta. Ja kerrankin, kun boosterista olisi ehkä ollut oikeasti hyötyä, unohtui sekin. Tämä ehkä kuvastaa hyvin sitä jännitystä mikä mulla oli kisa aamuna.

Mutta miten mageeta olikaan painaa siellä metsässä. Juosta porukassa ja jossain vaiheessa sitä löytyi 'se oma porukka' joiden kanssa juoksi sitten lopulta aika lailla samaa vauhtia lähes maaliin asti. Välillä käveltiin (nousut olivat ihan sikarankkoja) ja sitten taas juostiin. Välillä ohitettiin ja välillä tuli ohitetuksi. Muutamille heitin vähän vitsaillen juttua reitin rankkuudesta, jotkut vastasivat - toiset eivät selkeesti olleet juttutuulella :D :D. 

Vedin kyllä lenkin ihan oman kuntoni rajamailla. Tunsin usein olevani ihan piipussa ja sykkeiden olevan taivaissa mutta silti sitä jaksoi. Mahtavin tunne oli se, kun viimeinen kilometri menossa ja tuntui, että jostain sai ihmeesti lisävirtaa. Mielettömän hienoa oli, että vielä loppumetreillä, maalialueella jaksoi laittaa kiihdytysvaihteen päälle (tasaisella juokseminen tuntui niin helpolta) ja ohittaa vielä pari juoksijaa ja vetää täysillä maaliin.

Olin kaikkeni antanut. Autuas. Onnellinen.

Ja suurkiitos tsemppaajille!!!

* * *

Näin pari päivää juoksun jälkeen rasitus tuntuu kyllä edelleenkin kropassa, eikä kyllä ihme, sillä se oli kova koettelemus mulle. Mutta niin hieno, etten missään tapauksessa jättäisi tekemättä. Polvissa ei siis tunnu rasitus mitenkään (uskomatonta!!!), mutta oikeassa jalassa nilkan alapuolella tuntuu kipua astuessa. Seurataan tilannetta. Toivottavasti menee levolla ohi.. :/.

Vaikka tästä siis ei ole vielä fyysisesti toivuttu niin katse siintää jo uusissa tapahtumissa :D. Nälkä kasvaa syödessä. Toivottavasti kroppa kestää ja tulevaisuudessakin on mahdollista rikkoa lisää rajoja ja nauttia juoksutapahtumien annista.

Enkä enää yhtään kummeksu niitä maratonista haaveilevia, alan pikkuhiljaa ymmärtää, vaikka se ei vielä omiin haaveisiini kuulukkaan.
Puolimaraton ehkä.. ;)

Synttärikakku - mansikoilla ja kermalla paras

Täytin tällä viikolla jälleen vuosia :) ja leivoin mökillä syntymäpäiväkahveilleni tämän perinteisen mansikkakakun.

Resepti tähän ihanaan mansikkaherkkuun löytyy blogistani täältä.

Tällä kertaa käytin tuosta reseptistä poiketen isompaa kakkuvuokaa (koska mökillä ei ollut pientä) ja leivoin silti kakkupohjan neljällä kananmunalla. Tämäkin toimi oikein hyvin ja kakusta tuli itseasiassa näyttävämpi, sillä pintakoristeille tuli näin enemmän tilaa. 

Kakusta saa muuten todella kauniin ja raikkaan, kun mansikat viipaloi ja asettelee kakun pinnalle koristeellisesti. Jos haluat tehdä kuvan kaltaisen koristelun, aloita mansikoiden asettele kakun reunoilta ja etene siitä kierros kierrokselta kohti kakun keskustaa. Täytä lopuksi mahdolliset näkyvät raot mansikoiden välissä jäljelle jääneillä mansikoiden paloilla. Voit myös nostaa reunimmaisia mansikoita ylöspäin pieniä mansikkapaloja apuna käyttäen. Pursota vasta tämän jälkeen kerma reunoille.

Tämän kakun täyttämisen jälkeen sekoitin ylijääneen mansikkasoseen ja kermavaahdon sekaisin ja leivitin sen kakun pinnalle ja reunoille. Näin mansikkaviipaleetkin pysyvät ehkä paremmin paikoillaan. Taisin laittaa tällä kertaa kakun täytteeseen enemmän kermaa ja mansikkasosetta kuin tuossa linkittämässäni reseptissä, koska niitä jäi tosiaan reilusti yli.

Tuoreet mansikat eivät kaipaa mitään kiillettä ja ovat erityisen hyvännäköisiä juuri noin, kun mansikka melkeimpä muodostaa oman kiilteensä.

Mansikka-aika on nyt parhaimmillaan ja siksi aion tehdä mansikkakakun myös tyttöni synttäreille tulevana viikonloppuna - varmaan juuri tätä reseptiä mukaillen - sillä tämä perinteinen kakku on meidän perheen ehdoton lemppari.

Ihana loma Italiassa - Osa 2, Sirmione

Tässä matkakertomuksemme toisessa osassa pääset kanssamme Sirmioneen :). Olemme käyneet tuolla kauniissa pikkuisessa kaupungissa jo monta kertaa ja aina sinne on vain mentävä uudelleen, niin jotenkin ihana ja spesiaali paikka se on :).

Tällä kertaa olemme taas yhtä kokemusta rikkaampia sillä kävimme veneajelulla saaren ympäri, mikä oli aivan ihana uusi kokemus. Suosittelen kokeilemaan, sillä veneellä Sirmionen näkee ihan uudella tavalla.

Maisemat ja Sirmione itsessään ovat niin kauniita ja kuvia tuli räpsittyä aika paljon, joten tämä on siksi melkoisen kuvapainotteinen postaus :).

Veneajelulla pääsimme näkemään niemen kärjessä olevat vanhat, valtavat Grotte of Catullo -rauniot. Kipparimme, jonka suku on asunut Sirmionessa jo 400 vuotta kertoi, että sotilaat kävivät Grottessa mm. kuntoutuksessa, rentoutumassa ja nauttimassa kylvyistä n. 2000 vuotta sitten.

Tässä kuvassa ylempänä näkyy rauniot nyt ja alempana kuva rakennuksesta silloin aikoinaan (venekuskimme kuva).

Sirmionessa on hieno kylpylä (Aquaria), mihin kipparimme mukaan johdetaan vesi saaressa sijaitsevasta lähteestä. Meillä oli ajatuksena käydä kurkkaamassa miltä kylpylä näyttää, mutta se sitten jäi. Vierailin kylpylän sivustolla ja se kyllä on todellakin upea. Pitää ehdottomasti ensi kerralla käydä tutustumassa :).

Kylpylässä on suomalainen sauna. Sivuilla kerrotaan saunasta aika hauskasti ja kuvauksen perusteella suomalaisen saunojakansan uskoisi olevan hyvinkin tervettä sakkia.

Tässä ote tuosta suomalaisen saunan kuvauksesta kylpylän sivuilta:

"Finnish Saunas (dry sauna: temperature 80-100°, humidity 10-20%, accommodates 25): the Finnish Sauna combines high temperatures with low humidity. The heavy sweating and pore dilation induced enable the body to eliminate toxins and acids, with a profoundly purifying effect on the skin, which acquires an added glow. The heat’s relaxing effect reduces muscle tension, while the slight increase in the metabolic rate caused is beneficial to the cardiovascular system and peripheral circulation."

Kaupungin tunnusmerkki on 1200 -luvulta peräisin oleva linnoitus vallihautoineen, minkä läpi pääsee sisään kaupunkiin. Nämä ihanat tornit ovat varmaankin tämän paikan kuvatuin kohde ja tunnusmerkki. Tämän kuvan nappasin yhtenä iltana, kun menimme Sirmoneen vain syömään.

Kaupungin muurien sisäpuolelta löytyy ihania pikku kauppoja, jäätelöbaareja, herkkumyymälöitä ja hyviä ravintoloita.






Pikkukujia pitkin on kiva kierrellä kaupungissa. Samalla kannattaa nostaa katse ylös ja ihastella ihania, uniikkeja taloja ja parvekkeita.

Kävimme myös ensimmäistä kertaa Santa Maria Maggiore -kirkossa, mikä on peräisin 1500 -luvulta. Kirkossa on upeita frescoja ja osa niistä on jopa vanhempia kuin kirkko itse.

Sirmionesta kirjoitin aika paljon viimekesäisessä jutussani ja siihen voit palata vaikka tästä 

linkistä. 

Lisää Sirmionesta voit lukea muista lähteistä vaikka täältä tai täältä.

Ihana loma Italiassa - Osa 1

Takana on varmaan yksi parhaimmista lomamatkoista ikinä, mistä saa suurimmilta osin kiittää matkaseuraamme. Ystäväperheemme matkusti myös samaan kohteeseen ja lisäksi meillä oli myös yksi lastemme ystävä mukana matkassa, mikä oli iso ilo omille lapsillemme ystäväperheemme lasten lisäksi. 

Ja mikä oli myös erityisen hienoa oli se, että pääsi aurinkoon ja lämpimään - Suomen kesä kun ei sitä pahemmin ole suonut. Meitä hellittiin Italiassa noin 28 asteen lämpötiloilla, mikä on itseasiassa aika ihanteellista. Kun lämpötilat menee yli 30 asteen, alkaa olo olemaan jo jokseenkin tukalaa - ainakin minulle :).

Kohteena meillä oli siis jälleen kerran Pohjois-Italia :) ja vielä aikalailla samat seudut kuin aiemminkin, mutta tosiaan vähän uusin maustein. Kirjoitinkin viime kesänä jo blogiini pitkän jutun edellisestä reissusta, joten jos Italia matkakohteena kiinnostaa etkä ole vielä tutustunut viimekesäiseen kirjoitukseeni suosittelen lukemaan sen täältä :). Majapaikkamme oli jälleen kerran sama The Garda Village, mistä voit myös lukea lisää edellisestä postauksestani.

Tänäkin vuonna meillä oli viime vuoden lailla mahdollisuus vain viikon reissuun. Toivottavasti ensi vuonna voisimme lomailla pidempään. Nyt pojan fudisharrastus rulettaa aikalailla ja sen ehdoilla lomailtiin tälläkin kertaa. Mutta onneksi pääsimme edes viikoksi lämpimään.

Matkamme alkoi lennolla Helsingistä Müncheniin. Olemme tällä konseptilla matkustaneet jo aiemmin ja kustannustehokkaaksi sekä toimivaksi sen todenneet. Lisäksi vuokra-autokanta Saksassa on parempaa ja vuokrahinnat edullisempia kuin Italiassa. Toki ajomatkalle tulee myös hintaa mutta siinä voi myös samalla nähdä ja kokea uutta ja siksi sekin kannattaa ottaa loman kannalta, eikä vain tykittää täysillä kohteeseen. Esimerkiksi välillä München - Garda on vaikka mitä upeuksia nähtävänä. Erityisen hienoa on, jos on aikaa yöpyä matkan varrella - vaikka kahdessakin kohteessa ja ajaa esim. kiertoteitä varsinaiseen kohteeseen.

Meidän lentomme oli jo aamupäivällä Münchenissä ja tällä kertaa tavoitteena oli kuitenkin ajaa suhteellisen suoraan Gardalle, sillä lomaa oli tosiaan vain tuo viikko. Koska meillä oli tällä kertaa neljä lasta matkassa, vuokrasimme kerralla isomman auton (Mersun Viano) mikä osoittautui kyllä ihan loistovalinnaksi. Lapsilla oli fantastiset tilat takana, meillä edessä aika rauhallista ja matkalaukkujen mahtumisen suhteen ei ollut ongelmia. Mageeta oli myös se, että kyytiin mahtui hyvin myös muita. Kuten jo kerroin, olimme matkassa ystäväperheen kanssa ja tästä autosta oli paljon iloa myös siinä mielessä. Yllä olevassa kuvassa näkyy tämä meidän loman musta dimangi :).

Tässä matkareittimme Saksasta Italiaan. Nopeampaakin tietä pääsee, mutta tätä reittiä pitkin on kauniimmat maisemat :).

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Garmisch-Partenkirchen. Olemme aiemminkin käyneet kyseissä paikassa mutta vain pikapysähdyksen verran - tuolloin oli ostettava kameraan muistikortti kotiin unohtuneen tilalle :). Tällä kertaa päätettiin tutustua kylään pikkuisen paremmin ja käydä pizzalla :P. Tässä kuvia kyseistä paikasta, mikä vaikutti kyllä todella kivalta kylältä.

Paikallisesta kirjakaupasta kysyimme suosituksia pizzaravintolasta mikä olikin hyvä veto. Emme kyseiseen ravintolaan nimittäin olisi eksyneet ilman ohjeita ja ravintola sekä pizzat olivat kyllä aivan ihastuttavia. Voin todellakin suositella vierailua Ravintola Colosseossa, missä sympaattinen ja superystävällinen tarjoilija osasi muuten suomea. Oli kuulemma aiemmin seurustellut suomalaisen tytön kanssa =).

Ruokalista ravintolassa oli todella kattava - italialaisia herkkuja laidasta laitaan - jo siinäkin mielessä tekisi mennä sinne uudestaan. Kuvassa oma pizzani Pizza Borgo (nam!) ja mieheni valitsi Pizza Diavolan, mikä oli jotenkin ihan käsittämättömän herkullinen. Siinä oli mausteista salamia ja vihreää pepperonia. 

Garmisch-Partenkirchenin jälkeen jatkoimme matkaa hyvillä mielin masut täynnä kohti Itävältaa. Itävallassa päätimme pysähtyä pikaisesti Seefeld in Tirol:ssa jäätelöllä. 

Olemme yhdellä toisella reissulla yöpyneet Seefeldissä. Se on viehättävä, pieni kylä - tosin ehkä hieman outo. Edellisellä kerralla, kun kylässä vierailimme emme meinanneet saada ruokaa oikein mistään, sillä todella monet paikat olivat kiinni ja kaikkialla tuntui käyvän vain käteinen, mitä emme olleet osanneet varata tuolloin mukaamme (tästä oppineena meillä jatkossa aina käteistä myös mukana). Ihmisiä oli ihmeen vähän liikkeellä ja butiikkimaiset liikkeet olivat kiinni. Taisi olla sunnuntai päivä, se ehkä syy hiljaisuuteen. Yksi yö siellä oli riittävä - mutta myös kokemuksen arvoinen :). 

Valitsin itselleni muuten jäätelöpalloksi Mozartkugeln -jäätelöä ja se oli ihan järisyttävän hyvää. Sitä oikeastaan jäin kaipaamaan eli jos joskus ohi ajetaan on varmaan jälleen kerran pysähdyttävä tässä Peintner -konditoriassa jäätelöostoksilla :P.

Jäätelöistä nauttien jatkoimme jälleen matkaamme kohti Gardaa ja matka sujui pääosin hyvin. Joku ilmeisesti oli tölväissyt autoamme joko Garmish-Partenkirchenissä taikka Seefeldissä, mutta se ei kauheasti aiheuttanut harmaita hiuksia, sillä otimme autoomme nolla -omavastuun. Ikinä ei tiedä mitä automatkoilla tapahtuu. Yhdellä reissulla moottoritiellä jokin lensi tuulilasiimme ja siihen tuli iso halkeama - tällöinkin onneksi omavastuumme oli nolla. 

Pieniä hidasteita matkalla tällä kertaa kyllä oli. Tietöitä ja yksi onnettomuus, mikä lisäsi matkan pituuttaa puolella tunnilla. Onneksi ei ollut kiire mihinkään ja autossa oli tilaa eli olo ei käynyt tukalaksi. Ja hyvää jaksaa odottaa :) ja upeita maisemia katseli mielellään myös vähän pidempään.

Vihdoin olimme perillä kohteessa :). Saimme toivomamme huoneiston ja kurvasimme samantien ostoksille läheiseen supermarkettin Maxigrossiin, mikä on ihan lempparikauppamme. Hyvät hinnat ja avarat tilat. Mm. paikalliset yrittäjät käyvät siellä ostoksilla. Lähellä on muitakin kivoja ja tavallisempia ruokakauppoja, joissa on myös kiva käydä hypistelemässä :).

Alla olevassa kuvassa näkyvä Pasquan punaviini oli aivan ihanaa - harmittaa, kun ei tullut ostettua sitä kotiin. Sen vieressä lautasella on carpacciota eli ohueksi leikattua, todella mureaa naudanlihaa missä on päällä rucolaa ja parmesania. Yksi rasia maksoi (lautasella oleva annos - sisälsi lisukkeet) n. 2 euroa! Järisyttävän halpaa. Tätä tuli nautiskeltua useampana päivänä - niin ihanaa se oli. 

Ensimmäisenä päivänä meillä tosiaan syötiin älyhyvää, italialaista raakamakkaraa ja chorizoa, carpacciota ja mozzarellasalaattia - pehmeässä, lämpimässä illassa. Ihan parhautta. I love Italy =).

Tässä on lomamatkareportaasimme osa 1 - menomatka. Jatko-osia tulossa myöhemmin :).