Vaniljaiset kesähillot

Tämä kesä on ollut hyvin tuottoisa meilläpäin ainakin tähän asti. Olen kerännyt puutarhastamme kilokaupalla mansikoita kotipakkaseen, raparperia on tullut kivasti ja vihdoin kypsyvät myös mustaherukat. Osa mustaherukoista saa odottaa vielä pari päivää pusikoissa mutta isot mustaherukat kerättiin talteen jo tällä viikolla.

Mustikkasato on tänä vuonna ollut myös todella runsas, mutta niitä en ole hillonnut - enkä ehkä niin teekkään, sillä mustikat on ihan parhaita sellaisenaan ja juuri pakkasesta otettaessa. Tosin sekahilloissa mustikat toimivat herkullisina tasapainottajina. Oikeastaan kaikki marjat on mielestäni paras säilöä pakkaseen, mutta hillot vaan ovat niin monikäyttöisiä etenkin, kun herkutellaan lätyillä. Hillot sopivat myös ihanasti maustamattoman jugurtin tai puuron kanssa ja tuovat kivaa vaihtelua pakastetuille marjoille. Pakastimen rajat tulevat myös meillä pikkuhiljaa vastaan, joten hillot ovat hyvä ratkaisu myös siihen pulmaan.

Tällä kertaa tein hilloista hyvin perinteisiä, sillä kaikki 'erikoishillot' tuppaavat meillä jäävän kaappiin - meillä tykätään pääosin vain puhtaista ja perinteisistä mauista. Jokaiseen hilloon lisäsin kyllä aitoa vaniljaa, sillä se vaan parantaa hillon makua eikä mitenkään dominoi. Suosittelen!

Itse ihastuin viime vuonna tekemääni Mansikka-ruusuhilloon ja sitä varmaan teen tänäkin vuonna vielä pienen erän - vain itselleni ja esikoiselleni ;), sillä hän tykkäsi hillosta myös. Samoin tekisi mieli tehdä myös jokin terästetty hillo - aikuiseen makuun ;).

Tässä siis muutama perinteinen hilloresepti. Hillot valmistuvat helposti ja nopeasti ja niiden purkittamiseen käy aivan hyvin kierrätyspurkit. Itsetehdyt hillot peittoavat kaupan hillot mennen tullen ja tiedät myös varmuudella mitä syöt.

Mansikkahillo

1 kg mansikoita

0,5 dl vettä

2 hyppysellistä aitoa vaniljajauhetta

450 g hillosokeria

1. Perkaa ja putsaa marjat ja paloittele isommat muutaman osaan.

2. Laita marjat kattilaan ja kaada päälle vesi. Kuumenna.

3. Kun kattilasta nousee höyryä, lisää hillosokeri ja vaniljauhe  ja sekoittele kunnolla sekaisin. Jätä porisemaan miedolle lämmölle n. 10 minuutiksi.

4. Kerää vaahto hillon pinnalta ja jätä hillo seisomaan kattilaan reiluksi puoleksi tunniksi (sekoita välillä). Hillo on valmis purkitettavaksi, kun marjat eivät enää nouse pintaan.

5. Pullota hillo kuumennettuihin purkkeihin ja sulje kansi huolellisesti. (Itse yleensä keitän purkkeja ja kansia kattilassa viitisen minuuttia ja nostan ne kattilan viereen odottamaan juuri ennen purkitusta).

6. Anna hillon jäähtyä huoneen lämmössä seuraavaan päivään. Säilytä mieluiten jääkaapissa.

Mansikka-Raparperihillo

500 g mansikoita

500 g raparperia

0,5 dl vettä

2 hyppysellistä aitoa vaniljajauhetta

400 g hillosokeria

100 g fariinisokeria

1. Perkaa ja putsaa marjat ja paloittele isommat muutaman osaan. Pese ja paloittele raparperinvarret.

2. Laita marjat ja raparperi kattilaan ja kaada päälle vesi. Kuumenna.

3. Kun kattilasta nousee höyryä lisää fariinisokeri, hillosokeri ja vaniljauhe ja sekoittele kunnolla sekaisin. Jätä porisemaan miedolle lämmölle n. 10 minuutiksi.

4. Kerää vaahto hillon pinnalta ja jätä hillo seisomaan kattilaan n. puoleksi tunniksi. Hillo on valmis purkitettavaksi, kun marjat eivät enää nouse pintaan.

5. Pullota steriloituihin, kuumennettuihin purkkeihin ja sulje kansi huolellisesti. (Itse yleensä keitän purkkeja ja kansia kattilassa viitisen minuuttia ja nostan kattilan viereen juuri ennen purkitusta.)

6. Anna hillon jäähtyä huoneen lämmössä seuraavaan päivään. Säilytä mieluiten jääkaapissa.

Mustaherukkahillo

1 kg mustaherukoita

0,5 dl vettä

2 hyppysellistä aitoa vaniljajauhetta

400 g hillosokeria

1. Perkaa marjat ja huuhtele ne siivilässä.

2. Laita marjat kattilaan ja kaada päälle vesi. Kuumenna.

3. Kun kattilasta nousee höyryä lisää hillosokeri ja vaniljauhe ja sekoittele kunnolla sekaisin. Jätä porisemaan miedolle lämmölle n. 15-20 minuutiksi, riippuen marjojen kovuudesta. Itse keitin tämän hillon isoista mustaherukoista ja ne ovat pinnaltaa mielestäni vähän pehmeämpiä kuin tavalliset mustaherukat.

4. Kerää vaahto hillon pinnalta ja jätä hillo seisomaan kattilaan n. puoleksi tunniksi. Hillo on valmis purkitettavaksi, kun marjat eivät enää nouse pintaan. (Oma mustaherukkahilloni tuntui olevan lähes heti valmis purkitettavaksi)

5. Pullota kuumennettuihin purkkeihin ja sulje kansi huolellisesti. (Itse yleensä keitän purkkeja ja kansia kattilassa viitisen minuuttia ja nostan kattilan viereen odottamaan purkitusta juuri enne purkitusta.)

6. Anna hillon jäähtyä huoneen lämmössä seuraavaan päivään. Säilytä mieluiten jääkaapissa.

Synttärikakku - mansikoilla ja kermalla paras

Täytin tällä viikolla jälleen vuosia :) ja leivoin mökillä syntymäpäiväkahveilleni tämän perinteisen mansikkakakun.

Resepti tähän ihanaan mansikkaherkkuun löytyy blogistani täältä.

Tällä kertaa käytin tuosta reseptistä poiketen isompaa kakkuvuokaa (koska mökillä ei ollut pientä) ja leivoin silti kakkupohjan neljällä kananmunalla. Tämäkin toimi oikein hyvin ja kakusta tuli itseasiassa näyttävämpi, sillä pintakoristeille tuli näin enemmän tilaa. 

Kakusta saa muuten todella kauniin ja raikkaan, kun mansikat viipaloi ja asettelee kakun pinnalle koristeellisesti. Jos haluat tehdä kuvan kaltaisen koristelun, aloita mansikoiden asettele kakun reunoilta ja etene siitä kierros kierrokselta kohti kakun keskustaa. Täytä lopuksi mahdolliset näkyvät raot mansikoiden välissä jäljelle jääneillä mansikoiden paloilla. Voit myös nostaa reunimmaisia mansikoita ylöspäin pieniä mansikkapaloja apuna käyttäen. Pursota vasta tämän jälkeen kerma reunoille.

Tämän kakun täyttämisen jälkeen sekoitin ylijääneen mansikkasoseen ja kermavaahdon sekaisin ja leivitin sen kakun pinnalle ja reunoille. Näin mansikkaviipaleetkin pysyvät ehkä paremmin paikoillaan. Taisin laittaa tällä kertaa kakun täytteeseen enemmän kermaa ja mansikkasosetta kuin tuossa linkittämässäni reseptissä, koska niitä jäi tosiaan reilusti yli.

Tuoreet mansikat eivät kaipaa mitään kiillettä ja ovat erityisen hyvännäköisiä juuri noin, kun mansikka melkeimpä muodostaa oman kiilteensä.

Mansikka-aika on nyt parhaimmillaan ja siksi aion tehdä mansikkakakun myös tyttöni synttäreille tulevana viikonloppuna - varmaan juuri tätä reseptiä mukaillen - sillä tämä perinteinen kakku on meidän perheen ehdoton lemppari.

Aloha! -smoothie

Tämä smoothie on kyllä aivan ihanan samettista ja taivaallista - ja myös tuhtia. Hyvällä on hintansa mutta tässä kaikki hyvä tulee kuitenkin hyvistä raaka-aineista. Käytin tässä Santa Marian Extra Creamy Coconut Milkiä, missä on melko voimakas kookoksen maku. Eli lopputulos vaihtelee aika paljon sen mukaan minkä kookosmaidon valitset. Tuossa Santa Marian kookosmaidossa on se kiva puoli, ettei se ole ikinä kovettunutta tai siis sellaista missä vesi ja kookos on erottunut ja vaan kermaisen juoksevaa. Siinä on kuitenkin tosi suuri kookospitoisuus (n. 80%), juoksevuudesta huolimatta.

Tein tätä lapsille ja kaikki tykkäsivät. Yksi vähän irvisteli, kun kuuli, että on tehty kookosmaitoon mutta ei maistettuaan enää mukissutkaan mitään :P.

Jos haluat smoothiesta kevyempää, vähennä kookosmaidon määrää ja lisää vettä/maitoa tai käytä jotain muuta esim. soijapohjaista kookosjuomaa tmv.

Aloha! -smoothie

3 dl kylmää kookosmaitoa 

(esim. Extra creamy Santa Maria)

1,5 dl vettä

200 g pakastettua banaania

150 g tuoretta ananasta

ripaus aitoa vaniljaa

Sekoita kaikki sekaisin blenderissa ja tarjoa heti.

Pinaatti-Kookoskana - Intialaissävytteinen

Tässä jälleen yksi versio lempiruoastamme. Meillä tykätään tosi paljon intialaissävytteisestä ruoasta ja kookoskana on ihan lemppareitamme. Sitä tulee tehtyä melkeinpä joka viikko - aina vähän erinäisin variaatioin.

Kookosmaidoissa ja -kermoissa on muuten todella paljon eroja - tai oikeastaan, en edes oikein tiedä mikä ylipäänsä on kookosmaidon ja kookoskerman ero... Olen löytänyt oman kookossuosikkini eli sen missä hinta-laatusuhde on kohdillaan. Nimittäin Lidl:ssä myynnissä oleva kookosmaito on lähes täyttä tavaraa. Purkissa on 82% kookosta ja vain vähän vettä ja siksi se on ruoanlaitossa ihan parasta. Kannattaa ostaa sellaista kookosmaitoa, missä kookospitoisuus on korkea - ja laimentaa sitten kotona vedellä, jos tarpeen. Luomua tämä ei ole mutta hyvää silti :P. Eikä hinta päätähuimaa..

Sarviapilanlehti on itselleni ihan uusi tuttavuus. Bongasin sen kerran yhdestä Avaruusasema -blogin reseptistä ja löysin sitten vihdoin sitä myös omaan kaappiini Punnitse&Säästä -liikkeestä. Kyseisessä liikkeessä on muuten hyvä valikoima hyvälaatuisia mausteita (myös etnisiä) ja olenkin alkanut ostamaan täydennyksiäni sieltä. Kannattaa panostaa luomu-mausteisiin, sillä niiden aromit on tavallisiin mausteisiin ihan eri levelillä.

Tähän ruokaan laitoin reilusti kanaa (kaksi 450 gramman rasiaa), mutta olen usein tehnyt tätä myös puolikkaalla määrällä ja hyvää tulee. Jätä kookosmaidosta se erottunut kookosvesi pois, niin kastikkeesta ei tule kovin litkua- etenkin jos teet pienemmällä kanamäärällä. Kastiketta voi myös suurustaa jos haluaa. Kookoshiutaleet suurustavat jonkin verran ja niitäkin voi laittaa enemmän jos siltä tuntuu.

Pinaatti-Kookoskana

Reilu satsi

900 g broilerinfileesuikaleita naturel

1 punainen suippopaprika

2 kevätsipulia varsineen

2 valkosipulinkynttä

2 dl pinaatinlehtiä pienittynä

1 tlk tomaattimurskaa (400g)

1 tlk kookosmaitoa (ei kevyt)

1 dl kookoshiutaleita

1 fond du chef Kana

3 tl garam masalaa

2 tl juustokuminaa

0,5 tl kurkumaa

chiliä maun mukaan

1 tl sarviapilanlehteä

loraus hunajaa

Paistamiseen oliiviöljyä ja voita.

1. Pilko paprika, valkoisipulinkynnet ja kevätsipuli. Kuumenna pannussa oliiviöljy ja kaada kasvikset pannuun - sekoita hetki. Lisää noin ruokalusikallinen voita ja garam masala, juustokumina sekä kurkuma (ja chili jos haluat). Sekoittele keskilämmöllä vähän aikaa. 

2. Lisää kanasuikaleet pannuun kahdessa erässä. Sekoittele jonkin aikaa niin, että pinnat ovat aikalailla sulkeutuneet. Kaada joukkoon tomaattimurska ja sekoittele taas. Lisää kookosmaito, kanaliemikuutio, sarvialpilanlehdet ja loraus hunajaa. Sekoita tasaiseksi, lisää vielä kookoshiutaleet ja jätä muhimaan n. 10 - 15 minuutiksi. Tarkista maku ja lisää halutessasi suolaa tmv.

3. Tarjoa esim. kurkumalla ja sarvipilanlehdillä maustetulla basmatiriisillä. (Lisää keitinveteen suolan lisäksi ripaus kurkumaa ja n. 0,5 tl sarviapilanlehtiä).

ps. meillä oli basmati- ja jasmiiniriisi loppu, joten jouduttiin syömään tavallisen riisin kanssa eikä läheskään niin hyvä kombinaatio. Ehdottomasti vaatii siis oikeanlaisen riisin :P.

Ihana loma Italiassa - Osa 2, Sirmione

Tässä matkakertomuksemme toisessa osassa pääset kanssamme Sirmioneen :). Olemme käyneet tuolla kauniissa pikkuisessa kaupungissa jo monta kertaa ja aina sinne on vain mentävä uudelleen, niin jotenkin ihana ja spesiaali paikka se on :).

Tällä kertaa olemme taas yhtä kokemusta rikkaampia sillä kävimme veneajelulla saaren ympäri, mikä oli aivan ihana uusi kokemus. Suosittelen kokeilemaan, sillä veneellä Sirmionen näkee ihan uudella tavalla.

Maisemat ja Sirmione itsessään ovat niin kauniita ja kuvia tuli räpsittyä aika paljon, joten tämä on siksi melkoisen kuvapainotteinen postaus :).

Veneajelulla pääsimme näkemään niemen kärjessä olevat vanhat, valtavat Grotte of Catullo -rauniot. Kipparimme, jonka suku on asunut Sirmionessa jo 400 vuotta kertoi, että sotilaat kävivät Grottessa mm. kuntoutuksessa, rentoutumassa ja nauttimassa kylvyistä n. 2000 vuotta sitten.

Tässä kuvassa ylempänä näkyy rauniot nyt ja alempana kuva rakennuksesta silloin aikoinaan (venekuskimme kuva).

Sirmionessa on hieno kylpylä (Aquaria), mihin kipparimme mukaan johdetaan vesi saaressa sijaitsevasta lähteestä. Meillä oli ajatuksena käydä kurkkaamassa miltä kylpylä näyttää, mutta se sitten jäi. Vierailin kylpylän sivustolla ja se kyllä on todellakin upea. Pitää ehdottomasti ensi kerralla käydä tutustumassa :).

Kylpylässä on suomalainen sauna. Sivuilla kerrotaan saunasta aika hauskasti ja kuvauksen perusteella suomalaisen saunojakansan uskoisi olevan hyvinkin tervettä sakkia.

Tässä ote tuosta suomalaisen saunan kuvauksesta kylpylän sivuilta:

"Finnish Saunas (dry sauna: temperature 80-100°, humidity 10-20%, accommodates 25): the Finnish Sauna combines high temperatures with low humidity. The heavy sweating and pore dilation induced enable the body to eliminate toxins and acids, with a profoundly purifying effect on the skin, which acquires an added glow. The heat’s relaxing effect reduces muscle tension, while the slight increase in the metabolic rate caused is beneficial to the cardiovascular system and peripheral circulation."

Kaupungin tunnusmerkki on 1200 -luvulta peräisin oleva linnoitus vallihautoineen, minkä läpi pääsee sisään kaupunkiin. Nämä ihanat tornit ovat varmaankin tämän paikan kuvatuin kohde ja tunnusmerkki. Tämän kuvan nappasin yhtenä iltana, kun menimme Sirmoneen vain syömään.

Kaupungin muurien sisäpuolelta löytyy ihania pikku kauppoja, jäätelöbaareja, herkkumyymälöitä ja hyviä ravintoloita.






Pikkukujia pitkin on kiva kierrellä kaupungissa. Samalla kannattaa nostaa katse ylös ja ihastella ihania, uniikkeja taloja ja parvekkeita.

Kävimme myös ensimmäistä kertaa Santa Maria Maggiore -kirkossa, mikä on peräisin 1500 -luvulta. Kirkossa on upeita frescoja ja osa niistä on jopa vanhempia kuin kirkko itse.

Sirmionesta kirjoitin aika paljon viimekesäisessä jutussani ja siihen voit palata vaikka tästä 

linkistä. 

Lisää Sirmionesta voit lukea muista lähteistä vaikka täältä tai täältä.

Ihana loma Italiassa - Osa 1

Takana on varmaan yksi parhaimmista lomamatkoista ikinä, mistä saa suurimmilta osin kiittää matkaseuraamme. Ystäväperheemme matkusti myös samaan kohteeseen ja lisäksi meillä oli myös yksi lastemme ystävä mukana matkassa, mikä oli iso ilo omille lapsillemme ystäväperheemme lasten lisäksi. 

Ja mikä oli myös erityisen hienoa oli se, että pääsi aurinkoon ja lämpimään - Suomen kesä kun ei sitä pahemmin ole suonut. Meitä hellittiin Italiassa noin 28 asteen lämpötiloilla, mikä on itseasiassa aika ihanteellista. Kun lämpötilat menee yli 30 asteen, alkaa olo olemaan jo jokseenkin tukalaa - ainakin minulle :).

Kohteena meillä oli siis jälleen kerran Pohjois-Italia :) ja vielä aikalailla samat seudut kuin aiemminkin, mutta tosiaan vähän uusin maustein. Kirjoitinkin viime kesänä jo blogiini pitkän jutun edellisestä reissusta, joten jos Italia matkakohteena kiinnostaa etkä ole vielä tutustunut viimekesäiseen kirjoitukseeni suosittelen lukemaan sen täältä :). Majapaikkamme oli jälleen kerran sama The Garda Village, mistä voit myös lukea lisää edellisestä postauksestani.

Tänäkin vuonna meillä oli viime vuoden lailla mahdollisuus vain viikon reissuun. Toivottavasti ensi vuonna voisimme lomailla pidempään. Nyt pojan fudisharrastus rulettaa aikalailla ja sen ehdoilla lomailtiin tälläkin kertaa. Mutta onneksi pääsimme edes viikoksi lämpimään.

Matkamme alkoi lennolla Helsingistä Müncheniin. Olemme tällä konseptilla matkustaneet jo aiemmin ja kustannustehokkaaksi sekä toimivaksi sen todenneet. Lisäksi vuokra-autokanta Saksassa on parempaa ja vuokrahinnat edullisempia kuin Italiassa. Toki ajomatkalle tulee myös hintaa mutta siinä voi myös samalla nähdä ja kokea uutta ja siksi sekin kannattaa ottaa loman kannalta, eikä vain tykittää täysillä kohteeseen. Esimerkiksi välillä München - Garda on vaikka mitä upeuksia nähtävänä. Erityisen hienoa on, jos on aikaa yöpyä matkan varrella - vaikka kahdessakin kohteessa ja ajaa esim. kiertoteitä varsinaiseen kohteeseen.

Meidän lentomme oli jo aamupäivällä Münchenissä ja tällä kertaa tavoitteena oli kuitenkin ajaa suhteellisen suoraan Gardalle, sillä lomaa oli tosiaan vain tuo viikko. Koska meillä oli tällä kertaa neljä lasta matkassa, vuokrasimme kerralla isomman auton (Mersun Viano) mikä osoittautui kyllä ihan loistovalinnaksi. Lapsilla oli fantastiset tilat takana, meillä edessä aika rauhallista ja matkalaukkujen mahtumisen suhteen ei ollut ongelmia. Mageeta oli myös se, että kyytiin mahtui hyvin myös muita. Kuten jo kerroin, olimme matkassa ystäväperheen kanssa ja tästä autosta oli paljon iloa myös siinä mielessä. Yllä olevassa kuvassa näkyy tämä meidän loman musta dimangi :).

Tässä matkareittimme Saksasta Italiaan. Nopeampaakin tietä pääsee, mutta tätä reittiä pitkin on kauniimmat maisemat :).

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Garmisch-Partenkirchen. Olemme aiemminkin käyneet kyseissä paikassa mutta vain pikapysähdyksen verran - tuolloin oli ostettava kameraan muistikortti kotiin unohtuneen tilalle :). Tällä kertaa päätettiin tutustua kylään pikkuisen paremmin ja käydä pizzalla :P. Tässä kuvia kyseistä paikasta, mikä vaikutti kyllä todella kivalta kylältä.

Paikallisesta kirjakaupasta kysyimme suosituksia pizzaravintolasta mikä olikin hyvä veto. Emme kyseiseen ravintolaan nimittäin olisi eksyneet ilman ohjeita ja ravintola sekä pizzat olivat kyllä aivan ihastuttavia. Voin todellakin suositella vierailua Ravintola Colosseossa, missä sympaattinen ja superystävällinen tarjoilija osasi muuten suomea. Oli kuulemma aiemmin seurustellut suomalaisen tytön kanssa =).

Ruokalista ravintolassa oli todella kattava - italialaisia herkkuja laidasta laitaan - jo siinäkin mielessä tekisi mennä sinne uudestaan. Kuvassa oma pizzani Pizza Borgo (nam!) ja mieheni valitsi Pizza Diavolan, mikä oli jotenkin ihan käsittämättömän herkullinen. Siinä oli mausteista salamia ja vihreää pepperonia. 

Garmisch-Partenkirchenin jälkeen jatkoimme matkaa hyvillä mielin masut täynnä kohti Itävältaa. Itävallassa päätimme pysähtyä pikaisesti Seefeld in Tirol:ssa jäätelöllä. 

Olemme yhdellä toisella reissulla yöpyneet Seefeldissä. Se on viehättävä, pieni kylä - tosin ehkä hieman outo. Edellisellä kerralla, kun kylässä vierailimme emme meinanneet saada ruokaa oikein mistään, sillä todella monet paikat olivat kiinni ja kaikkialla tuntui käyvän vain käteinen, mitä emme olleet osanneet varata tuolloin mukaamme (tästä oppineena meillä jatkossa aina käteistä myös mukana). Ihmisiä oli ihmeen vähän liikkeellä ja butiikkimaiset liikkeet olivat kiinni. Taisi olla sunnuntai päivä, se ehkä syy hiljaisuuteen. Yksi yö siellä oli riittävä - mutta myös kokemuksen arvoinen :). 

Valitsin itselleni muuten jäätelöpalloksi Mozartkugeln -jäätelöä ja se oli ihan järisyttävän hyvää. Sitä oikeastaan jäin kaipaamaan eli jos joskus ohi ajetaan on varmaan jälleen kerran pysähdyttävä tässä Peintner -konditoriassa jäätelöostoksilla :P.

Jäätelöistä nauttien jatkoimme jälleen matkaamme kohti Gardaa ja matka sujui pääosin hyvin. Joku ilmeisesti oli tölväissyt autoamme joko Garmish-Partenkirchenissä taikka Seefeldissä, mutta se ei kauheasti aiheuttanut harmaita hiuksia, sillä otimme autoomme nolla -omavastuun. Ikinä ei tiedä mitä automatkoilla tapahtuu. Yhdellä reissulla moottoritiellä jokin lensi tuulilasiimme ja siihen tuli iso halkeama - tällöinkin onneksi omavastuumme oli nolla. 

Pieniä hidasteita matkalla tällä kertaa kyllä oli. Tietöitä ja yksi onnettomuus, mikä lisäsi matkan pituuttaa puolella tunnilla. Onneksi ei ollut kiire mihinkään ja autossa oli tilaa eli olo ei käynyt tukalaksi. Ja hyvää jaksaa odottaa :) ja upeita maisemia katseli mielellään myös vähän pidempään.

Vihdoin olimme perillä kohteessa :). Saimme toivomamme huoneiston ja kurvasimme samantien ostoksille läheiseen supermarkettin Maxigrossiin, mikä on ihan lempparikauppamme. Hyvät hinnat ja avarat tilat. Mm. paikalliset yrittäjät käyvät siellä ostoksilla. Lähellä on muitakin kivoja ja tavallisempia ruokakauppoja, joissa on myös kiva käydä hypistelemässä :).

Alla olevassa kuvassa näkyvä Pasquan punaviini oli aivan ihanaa - harmittaa, kun ei tullut ostettua sitä kotiin. Sen vieressä lautasella on carpacciota eli ohueksi leikattua, todella mureaa naudanlihaa missä on päällä rucolaa ja parmesania. Yksi rasia maksoi (lautasella oleva annos - sisälsi lisukkeet) n. 2 euroa! Järisyttävän halpaa. Tätä tuli nautiskeltua useampana päivänä - niin ihanaa se oli. 

Ensimmäisenä päivänä meillä tosiaan syötiin älyhyvää, italialaista raakamakkaraa ja chorizoa, carpacciota ja mozzarellasalaattia - pehmeässä, lämpimässä illassa. Ihan parhautta. I love Italy =).

Tässä on lomamatkareportaasimme osa 1 - menomatka. Jatko-osia tulossa myöhemmin :). 

Unelmainen Raparperi-Kookostorttu

Siivoilin tuossa yksi päivä ylivuotavaa lehtitelinettäni ja siinä samalla tuli sitten selailtuja lehtiä, mitä telineeseen oli kertynyt. Monesti ne jäävät sinne siksi, että niissä on jokin ihana resepti, mitä olen ajatellut, että voisi joku kerta tehdä - ja joita en sitten kuitenkaan muista ikinä, kun mietin mitä tekisin :). Tällä kertaa revin kaikki ihanat reseptit talteen ja tämä Kodin Kuvalehdessä julkaistu resepti on nyt odotellut tekemistä jo pari viikkoa keittiön pöydällä. 

Olen yrittänyt viimeaikoina välttää leivontaa, ettei tule sitten houkutuksia turhaan herkutella, mutta nyt päätin uhkarohkeasti tehdä poikkeuksen ja kokeilla vihdoin tätä ihanuutta =). Lehdessä tämä torttu oli nimeltään Banaani-kookostorttu, josta sitten väänsin oman versioni. Lähinnä ihan siksi, että halusin käyttää raparpereja joiden aika on juuri nyt. Jos haluat voit korvata raparperit banaanilla (4-5 banaania viipaloituna) tai vaikka tuoreilla mansikoilla tmv. Banaaneja käytettäessä kiisseli on varmaan syytä jäähdyttää ennen levittämistä. Mutta - tästä tortusta on varmasti moneksi :).

Alkuperäisessä reseptissä pohjana on käytetty valmista murotaikinaa, joten voit vallan hyvin valita sen. Itse halusin tehdä murotaikinani itse ja tehdä siitä myös vähän normiversiota terveellisemmän. Lisäksi kokeilin tällä kertaa korvata sokerit steviasokerilla, mutta valitettavasti steviasokeri löi jonkin verran läpi, joten laitoin tähän reseptiin makeuttajaksi tavallista sokeria, sillä suosittelen kuitenkin valitsemaan sen. Toki voit leipoa myös tortun steviasokerilla, jos niin haluat. Meillä tämä steviasokeriversio upposi kyllä kaikille hyvin ja moni otti vielä lisääkin joten ehkä se olin vain minä joka olin jälleen kerran über-kriittinen :).

Pinnalle sopisi kerman sijaan myös vaahtoutuva kookoskerma. Oma Santa Marian kookosmaitoni ei vaahtoutunut vaikka siinä oli yhtä paljon kookosta kuin toisessa kookoskermaksi nimetyssä purkissa. Kookoskerman tulee olla tosi kylmää, jotta se vaahtoutuu ja ilmeisesti 'oikeaa laatua'. Itse en ole ikinä vielä vaahdottanut kookoskermaa, joten en voi siihen tarkoitukseen suositella mitään merkkiä.

Unelmainen Raparperi-kookostorttu

Murotaikina:

50 g voita (kylmää)

50 g kookosöljyä (kovettunutta, voi korvata voilla)

100 g spelttijauhoja

75 g ohrajauhoja

25 g kookosjauhoja

(kaikki jauhot voit korvata vehnäjauhoilla)

1 rkl sokeria

1 kananmuna (M)

1 rkl vettä

ripaus aitoa vaniljaa

Raparperikompotti:

650 g raparperia paloina

1 dl sokeria

2 rkl vettä

ripaus aitoa vaniljaa

Kookoskiisseli:

4 dl maitoa

6 keltuaista

3/4 dl maissijauhoja

4 tl sokeria

ripaus aitoa vaniljaa
4 rkl kookoskermaa

Päälle:

Raparperikompotti

Kookoskiisseli

2,5 dl Flora vispiä/kookoskermaa + 3 tl sokeria

kookoslastuja/-hiutaleita

1. Mittaa jauhot, sokeri, kuutioitu kylmä voi ja kookosrasva monitoimikoneeseen ja sekoita nopeasti tasaiseksi seokseksi. Lisää kananmuna ja vesi ja sekoita vielä nopeasti. Painele taikina vuokaan (26cm) ja vuoan reunoille, peitä foliolla ja laita jääkaappiin noin tunniksi. Valmista sillä aikaa raparperikompotti.

2. Laita raparperipalat kattilaan. Kaada vesi ja sokeri joukkoon. Kuumenna ja sekoittele samalla. Anna muhia välillä sekoitellen kunnes raparperit ovat kunnolla pehmenneet. Lisää lopuksi aito vanilja. Kaada kompotti pois kattilasta, jotta se jäähtyy nopeammin. Itse jäähdytin oman kompottini isohkossa muovirasiassa kylmäkallen päällä. 

3. Kuumenna uuni n. 200 asteeseen. Ota folio pois ja painele piirakkapohjaan haarukalla reikiä ja peitä se jälleen foliolla paistamisen ajaksi. Paista n. 15 minuuttia ja jäähdytä ilman foliota.

4. Valmista kiisseli. Mittaa paksupohjaiseen kattilaan maito, keltuaiset ja maissijauhot. Kuumenna koko ajan sekoittaen. Anna seoksen pulpahtaa kerran, jotta maissijauhot kypsyy. Ota pois liedeltä ja sekoita joukkoon vielä sokeri, vanilja ja kookoskerma.

5. Levitä raparperiseos piirakkapohjan päälle ja levitä siihen päälle kookoskiisseli. Laita kakku jääkaappiin täysin kylmentymään. Kun kiisselikin on kylmä, vatkaa päälle tuleva kerma sokerin kanssa vaahdoksi ja levitä se kiisselin päälle. Ripottele pinnalle kookoshiutaleita tai kookoslastuja. 

Tarjoa kylmänä.

Wok goes Asia and to Grill! Chili-inkivääri-katkarapuwokki ja Wokkitomaatit Grillissä

Grillikausi on nyt kuumimmillaan ja siitä syystä kokeilinkin tällä kertaa jotain ihan uutta: tein nimittäin wokkia grillissä. Varmaan se olisi ihan grillilevylläkin onnistunut - ainakin jotenkuten - mutta valurautainen wokkipannuni istui grilliin ihan täydellisesti :). Ja mikä oli mukavaa, ei tarvinnut pelätä ainesten putoavan ylilaidan eikä miettiä, kuinka puhdas ja missä kunnossa se grilli onkaan - kunhan wokkipannu oli puhdas. Teen varmasti jatkossakin wokkia grillissä - etenkin jos säät suosivat  - tällä kertaa sain onnekseni kokkailla terassilla auringonpaisteessa :). 

Tämä Wokki mausteineen on mielestäni hyvinkin yleispätevä. Eli katkarapujen sijaan voit vaikka grillata kanaa tai lihaa ja suikaloida niitä wokin joukkoon - tai tosiaan tarjota pelkkää kasviswokkia muun grilliruoan kanssa. Katkarapuwok sopii esim. kalan seuraksi jo ihan sellaisenaan. Ja nuo wokkitomaatit olivat tässä seurassa myös aivan ihania!

Blogiringin Kikkoman kamppiksen kautta pääsin tutustumaan Kikkomanin Wokkikastikkeeseen eli Kikkoman Wok Sauce - tuotteeseen. Ilokseni sain huomata, että kastikkeessa on yhdistettynä jo valmiiksi eri makuja, ettei kaikkia tarvitse erikseen mittailla. Siitä löytyy soijakastikkeen lisäksi kivasti hapokkuutta ja makeutta, mitä tuovat siihen lisätty viini ja sokeri. Se käy maustamiseen hyvin ihan sellaisenaankin, mutta sillä voi myös taikoa ruokaan 'sitä jotain' jos tuntuu, että vielä jotain ruoasta puuttuvan. Pieni loraus Wok Saucea voi siis olla just se juttu.

Itse päädyin käyttämään wokkikastiketta osana maustamista eli sekoittelin kastikkeeseen vähän muutakin ja helpolla se minut päästikin. Jotenkin tuntui, että se oikea maku löytyi heti.

Tätä wokkia voi myös tarjota tortillojen kanssa, kuten me tällä kertaa teimme. Wokkauksen lomassa voi kätevästi lämmittää valmiit, pehmeät tortillalätyt, joihin wokki on kiva kääräistä.

Wokin rinnalle sopisi myös riisi taikka noodelit - mitkä tosin kannattaa wokata suoraan joukkoon.

Meillä pääruokana oli tällä kertaa siis Wok -tortillat ja lisukkeena oli Wokatut tomaattit.

Wokkitomaateista ja Katkarapuwokista riittää pääruokana noin. 2-3 henkilölle.

Ruoat ovat tässä järjestyksessä, sillä tomaatit tehdään ennen wokkia.

Wokkitomaatit 

(lisuke)

8 pienehköä luumutomaattia (ei mini)

1 rkl Kikkoman Wok Saucea

1/2 rkl balsamicoa

1/2 puserrettu iso valkosipulinkynsi

mustapippuria myllystä

ruohosipulisilppua

1. Halkaise tomaatit pitkittäin kahteen osaan ja aseta avoin puoli ylöspäin lautaselle.

2. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja voitele sillä tomaatit. Kaada loput kastikkeet tomaattien päälle. Jätä tomaatit maustumaan muiden valmistelujen ajaksi.

Chili-inkivääri-katkarapuwokki

200 g isoja pakastekatkarapuja

100 g kevätsipulia

60 g kuorittua punasipulia

30 g kesäkurpitsaa

15 g babypinaattia

10 g kuorittua valkosipulia (n. 2 kynttä)

10 g kuorittua inkivääriä

6 g suht tulista punaista chiliä

1 rkl sesamsiemeniä

mustapippuria myllystä
+öljyä wokkipannuun

Kastike:

4 rkl Kikkoman Wok Sauce

n. loraus eli 1-2 tl juoksevaa hunajaa

1/2 tl sesamöljyä

+ lisäksi 4 pehmeää tortillaa ja turkkilaista jogurttia
tai noodeleita tai riisiä

Esivalmistele:

1. Sulata katkaravut hitaasti. Jos unohdit ottaa ne ajoissa sulamaan voit laittaa ne vaikka pakastepussiin ja laittaa pussin lämpimään veteen. Siinä sulavat suht nopeasti. Pyörittele välillä pussia ja vaihda vettä. Valuta lopuksi katkaravut siivilässä.

2. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja lisää kastikeesta n. puolet katkarapujen joukkoon. Sekoita. Rouhi pinnalle mustapippuria ja jätä maustumaan.

3. Halkaise kevätsipulien valkoiset päät kahteen osaan ja leikkaa sipulit noin 4-5 sentin mittaisiksi paloiksi viistoittain. Laita kulhoon odottamaan.

4. Leikkaa punasipulista ohuita viipaleita, vuole kesäkurpitsasta esim. juustohöylällä ohuita ja kapeita lastuja, huuhtele ja valuta babypinaatit. Lisää kaikki kulhoon kevätsipulien kanssa.

5. Viipaloi valkosipuleista ja inkivääristä ohuita viipaleita. Silppua chili. Lisää kaikki kasvisten kanssa kulhoon.

6. Mittaa sesaminsiemenet valmiiksi pienen kulhoon tai kuppiin.

(Kata pöytä, laita turkkilainen jogurtti kulhoon pöydälle, kaada viinit laseihin jne.. :) eli laita kaikki valmiiksi ruokailua varten.)

Aseta grillin viereen tortillat, tomaatit kulhossa ja wokkiainekset sekä jäljellä oleva liemi sekä tarvittavat wokkausvälineet. Kuvasta puuttuu sesamsiemenet.

Wokkaa:

1. Aseta öljytty wokkipannu grilliin ja kuumenna se. Paista ensimmäiseksi tomaatit. Pyörittele niitä muutama minuutti pannussa kunnes ovat kypsyneen oloisia. Nosta tomaatit kulhoon ja laita grillin sivuun lämpimään odottelemaan wokin valmistusta (lientä saa jäädä wokkiin - se antaa kivasti makua itse wokille)

(Nosta tortillat lämpiämään wokin viereen esim. johonkin astiaan. Varo kuitenkin polttamasta/kuivattamasta niitä eli pidä grilli sillä puolen pois päältä/tosi miedolla lämmöllä jos mahdollista.)

2. Lisää wokkikasvikset wokkipannuun ja kypsennä välillä sekoitellen. Kaada hetken päästä loput kastikkeet wokkiin ja jatka kypsentämistä. Kun kasvikset näyttävät kypsiltä mutta vielä mukavan rapsakoilta lisää katkaravut liemineen joukkoon. Sekoittele vielä hetki. 

Kauho valmis wokki tarjoiluastialle ja tarjoa heti.

Wokin seuraksi sopii tortillojen sijaan myös hyvin riisi taikka noodelit.

Hyvää ruokahalua ja herkullisia kesäpäiviä!

"Yhteistyössä Kikkoman"

Raparperimuffinssit Vaniljatuorejuustosydämellä

Tällä reseptillä tulee ihania, meheviä, muhevia, herkullisia, isoja ja runsaita muffinsseja :P - ja vielä ihan suit-sait-sukkelaan eli nopeasti ja helposti :).

Lämpöisinä olivat aivan ihania - juuri sellaisia mistä tykkään! Ja kylminä - omg - myös ihan taivaallisia! Raparperit leikkaavat ihanasti makeutta ja tuorejuusto tuo spesiaalin fiiliksen ja samettisen pehmeyden muffinssiin. 

Happaman karsastaja voisi lisätä taikinaan vielä puoli desiä sokeria mutta itse en sitä jäänyt kaipaamaan vaan tykkäsin juuri tästä happaman ja makean yhdistelmästä.

Sain taikinan juuri ja juuri mahtumaan 12 isoon muffinssivuokaan. Muutaman lusikallisen jätin kulhon pohjalle (ja söin ;D), kun en uskaltanut enää täydemmäksi vuokia täyttää.

Raparperimuffinssit 
Vaniljatuorejuustosydämellä

n. 12 kpl isoja muffinsseja

Tarvitset:

6 dl vehnäjauhoja

4 dl sokeria

  0,5 tl suolaa

2 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria
0,5 tl kardemummaa

4 dl täysmaitoa 

1 kananmuna

75 g voita sulatettuna

250 g raparperin paloja
200 g vaniljatuorejuustoa + 1 tl fariinisokeria
pinnalle fariinisokeria

1. Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita. Lisää joukkoon maito ja muna ja vatkaa hyvin. 

3. Sulata voi ja sekoita se taikinaan. Vatkaa lopuksi taikina vielä täydellä teholla tasaiseksi.

4. Paloittele raparperit pieniksi paloiksi ja sekoita ne taikinaan.

5. Lusikoi taikinaa pari ruokalusikallista paperivuokiin. Notkista tuorejuusto lusikalla sekoittaen ja sekoita joukkoon fariinisokeri.  Lisää jokaiseen muffinssiin teelusikalla tuorejuustoa. Jaa tuorejuusto muffinssien kesken. Täytä vuoat lopuksi lopulla taikinalla n. 2/3 tai 3/4 täyteen ja ripottele muffinssien pinnalle vielä fariinisokeria.

6. Paista muffinsseja uunissa keskitasolla n. 175 asteessa kiertoilmassa n. 30-40 minuuttia tai kunnes ne ovat saaneet pintaan kunnolla väriä ja tuntuvat koetettaessa kimmoisilta. Huomioi, että uuneissa on eroja eli paistoaika voi vaihdella. Itselläni meni n. 35 minuuttia. Mikäli uunisi ruskistaa liikaa tai liian aikaisin, peitä muffinssit paiston aikana foliolla. Voit myös kääntää muffinssipeltiä paiston aikana jos muffinssit ruskistuvat epätasaisesti.

7. Anna muffinssien jäähtyä hetki muffinssipellillä ja siirrä ne sitten ritilän päälle jäähtymään irrallaan tai tarjoa samantien. Nämä muffinssit ovat ihania lämpiminä, joten niitä kelpaakin tarjota heti. Jos joudut säilyttämään muffinsseja, laita ne jääkaappiin. Ovat superherkullisia ja raikkaita myös jääkaappikylminä.

Paras palkinto leipurille on muiden herkuttelijoiden kommentit - kun oikeesti ja aidosti näkee, että leipomuksesta tykätään :). Poikani tuli treeneistä ja sai sitten iltapalaksi muffinssin. Mitään ei puhunut mutta näin, kun nuoli hartaasti vielä muffinssi paperivuoankin ja sitten sanoi: "Vitsit nää on ihan niiiin hyviä. Onhan näitä vielä jäljellä? Saanhan näitä huomennakin?" =D

Vinkki: Täältä löytyy resepti perinteisiin Raparperimuffinsseihin, missä ei ole käytetty tuorejuustoa.

Helppo Raparperipiirakka

Tämän helpommaksi ei leipominen oikein voi mennä tai ehkä voi, mutta ei ainakaan kovinkaan paljon :). Tämä resepti on jokatapauksessa aivan ihanan helppo: kaikki ainekset vain sekaisin, taikina vuokaan ja uuniin ja avot - piirakka on valmista! Helposta reseptistä huolimatta piirakka on ihanan mehevää ja herkullista.

 Tässä reseptissä mittasuhteena on käytetty kokoa kk eli kahvikuppi. 1 kk = 1,5 dl. Itselläni on yksi teräsmitta, missä on myös tuo kk-mittamääre, joten sen käyttäminen on helppoa.

Helppo Raparperipiirakka

2 kk sokeria (3 dl)

2 kk maitoa (3 dl)

1 kk voisulaa/juoksevaa marg. (1,5dl)

4 kk vehnäjauhoja (6 dl)

0,5 tl suolaa

0,5 tl kardemummaa

2 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

n. 6 dl raparperia paloiteltuna

vuoan voiteluun margariinia 

päälle: sokeria, kanelia

seuraksi vaniljakastiketta tai -jäätelöä

Käytin Pyrexin 27 cm vuokaa

1. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja kaada voideltuun vuokaan. (Jos haluat, voit jättää osan raparperinpaloista pinnalle erikseen aseteltavaksi eli tee niistä esim. koriste kuvio taikinan kumoamisen jälkeen.)

2. Ripottele piirakan päälle vähän kanelia ja sokeria.

3. Paista n. 200 asteessa kiertoilmassa n. 1/2 tuntia tai kunnes piirakka on kypsää. Kypsymisaika riippuu uunista ja vuoasta.

  

4. Nauti sellaisenaan tai tarjoa esim. vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.