Aina aika ajoin olen kirjoitellut kuulumisiani täällä bloginkin puolella ja tosiaan, edellisestä kirjoituksestani onkin jo pitkä aika. Paljon kaikenlaista on tapahtunut ja voin kyllä todeta, että olen jo aika monessa sopassa keitetty mitä tulee kokemuksiin kuormitustilojen, rautavarastojen ja dieettien suhteen. Tässä siis vaihteeksi vähän omaa elämää reseptipostauksien sijaan.
Vuosi 2019 - vaikeuksien kautta voittoon
Allaolevassa kuvakollaasissa on vuoden 2019 oman Instagram -tilini 'bestnine' eli suosituimmat kuvat. Kuvaa katsellessa muistuu monet onnen ja ilon hetket. Vuosi 2019 oli merkityksellinen mm. sen vuoksi, että pääsin ekaa kertaa katsomaan vanhojen tansseja ja esikoiseni täytti 18 vuotta. Omat vanhempani taas molemmat täyttivät 70 vuotta. Lisäksi kesällä juhlittiin nuorimman tyttöni rippijuhlia ja poikani sai peruskoulun päätökseen.
Kaikkea muutakin ihanaa vuoteen tosiaan mahtui, mutta ei se pelkkää ruusuilla tanssimista ollut. Kauniiden kuvien takana taistelin mm. alhaisen ferritiinin ja ylikuormitustilan kanssa kaikkine sivuoireineen. Vuosi oli siis kyllä todella haasteellinen oman jaksamisen suhteen.
Toivottavasti sinun 2019 vuotesi oli parempi kuin minun ja toivottavasti vuoden 2020 alku on sujunut myös hyvin. Suurin osahan vuodesta on vielä edessä ja voimme siis edelleenkin parhaamme mukaan pyrkiä vaikuttamaan siihen, että vuodesta tulisi hyvä. Kaikkeen toki ei voi itse vaikuttaa mutta moneen voi. Vanha sanonta "jokainen on oman onnensa seppä" pätee tässä kohtaa hyvin: on paljon asioita, joita voimme itse tehdä, jotta vuodessa olisi onnistumisia ja ilon hetkiä.
Joskus nämä asiat vaativat ponnisteluja. Esimerkiksi muutosten tekeminen omassa elämässä voi olla hyvinkin raskasta ja vaikeaakin. Yleensä on otettava huomioon oma perhe, läheisiä ja esim. työ. Sitten on vielä ihan se minä itse ja kuinka voin. Jos terveys ei ole kunnossa, voi olla, ettei esim. ole energiaa tehdä muutosta. Itselläni on ollut tässä muutamien vuosien ajan haasteena juuri nuo edellä mainitsemani asiat: oma terveys ja sen myötä energian puute.
Olen jo pitkään ollut ns. terveysintoilija ja jonkinasteinen urheiluhullu ja on ollut vaikea malttaa kuunnella omaa oloaan ja mitä kroppa yrittää kertoa. Alla oleva kuvakollaasi kertoo tästä myös.
Vuosi sitten joululoman rentouttamana tuntui vihdoin siltä, että oloni olisi jo toipunut ylikuormituksesta innostuin yhdestä treeniohjelmasta ja päätin noudattaa sitä kurinalaisesti. Ilokseni pääsin kuin pääsinkin suht hyviin tuloksiin neljässä viikossa. Treenaaminen loppui rasitusvammaan. Oli pakko luovuttaa kesken ohjelman ja palata normikuntoiluun. Innostuksen myötä perustin toisen blogin ja instatilin, koska halusin vielä vahvemmin keskittyä treeni- ja terveysjuttuihin ja koska koin, että ne jutut eivät oikein tänne Pullantuoksuiseen kotiin oikein sopineet :D. Tuo into oli ehkä sitten lopulta se jäävuoren huippu; epätoivoinen yritys jaksaa vielä enemmän. Väsymys paheni, en taaskaan enää palautunut treeneistä, sykkeeni sekosivat (leposyke yli 90) - ja bloginkin ylläpito sitten jäi. Sain urheilulääkäriltä ylikuormitus-diagnoosin ja uuden ohjeistuksen ferritiinitasojen nostoon. Siitä lähtien tie on ollut - onneksi - ylöspäin, mutta hitaasti.
Joskus nämä asiat vaativat ponnisteluja. Esimerkiksi muutosten tekeminen omassa elämässä voi olla hyvinkin raskasta ja vaikeaakin. Yleensä on otettava huomioon oma perhe, läheisiä ja esim. työ. Sitten on vielä ihan se minä itse ja kuinka voin. Jos terveys ei ole kunnossa, voi olla, ettei esim. ole energiaa tehdä muutosta. Itselläni on ollut tässä muutamien vuosien ajan haasteena juuri nuo edellä mainitsemani asiat: oma terveys ja sen myötä energian puute.
Olen jo pitkään ollut ns. terveysintoilija ja jonkinasteinen urheiluhullu ja on ollut vaikea malttaa kuunnella omaa oloaan ja mitä kroppa yrittää kertoa. Alla oleva kuvakollaasi kertoo tästä myös.
Vuosi sitten joululoman rentouttamana tuntui vihdoin siltä, että oloni olisi jo toipunut ylikuormituksesta innostuin yhdestä treeniohjelmasta ja päätin noudattaa sitä kurinalaisesti. Ilokseni pääsin kuin pääsinkin suht hyviin tuloksiin neljässä viikossa. Treenaaminen loppui rasitusvammaan. Oli pakko luovuttaa kesken ohjelman ja palata normikuntoiluun. Innostuksen myötä perustin toisen blogin ja instatilin, koska halusin vielä vahvemmin keskittyä treeni- ja terveysjuttuihin ja koska koin, että ne jutut eivät oikein tänne Pullantuoksuiseen kotiin oikein sopineet :D. Tuo into oli ehkä sitten lopulta se jäävuoren huippu; epätoivoinen yritys jaksaa vielä enemmän. Väsymys paheni, en taaskaan enää palautunut treeneistä, sykkeeni sekosivat (leposyke yli 90) - ja bloginkin ylläpito sitten jäi. Sain urheilulääkäriltä ylikuormitus-diagnoosin ja uuden ohjeistuksen ferritiinitasojen nostoon. Siitä lähtien tie on ollut - onneksi - ylöspäin, mutta hitaasti.
SÄÄSTÖLIEKKI
Viime syksynä tutustuin Kaisa Jaakkolan Hyvän olon hormoonidieetti -kirjaan. Kirja avasi lopulta täysin silmäni. Kaiken ylikuormituksen ym. lisäksi selkeästi oma elimistöni oli sekaisin ja kärsi ns. säästöliekki -tilasta. Eikä ihme - ottaen huomioon mitä kaikkea olen käynyt läpi viime vuosina.
Olen lähes koko elämäni taistellut oman vartaloni hyväksynnän kanssa ja sitä myötä mm. viime(kin) vuosina laihduttanut useamman kerran. Tämä on aiheuttanut sen, että kehoni ei enää toiminut normaalisti vaan kävi säästöliekillä ja siitä myös johtui, että jos halusin laihtua, jouduin oikeasti vetämään kalorit tosi minimiin. Huomasin, että lihosin jo pienilläkin kaloreilla mitkä normisti olisi pitänyt olla mulle ns. laihdutuslukemia. Lumipalloefekti oli siis tehnyt tehtävänsä.
Kaisan ohjeiden mukaisesti päätin lopettaa dieetit. Ja hyväksyä sen, että jotta pääsen säästöliekistä pois, tulen lihomaan aluksi. Muuta tietä normaalin energiankulutukseen ei ollut. Päätös tuntui rankalta mutta myös hyvältä. Muutama kilo tuli lisää painoa ja oli on kyllä ollut ahdistavan turvonnut :D mutta energiankulutus on nyt onneksi normalisoitunut.
Kaisa myös painotti, että piti tehdä päätös, ettei enää ikinä laihduta. Tähän en ole pystynyt. Mutta nyt, kun haluan vähän keventää oloani, en tee sitä pudottamalla kaloreita minimiin vaan hyvin pienellä alituksella ja pitkällä tähtäimellä, jotta säästöliekki ei ole taas kohta edessä. Pääosin pyrin kuitenkin keskittymään siihen, että syön terveellisesti, monipuolisesti ja täysipainoisesti. Ravinnon ja syömisen suhteen on myös tärkeää kuunnella omaa kehoaan ja sitä mitä se yrittää kertoa sinulle.
UUSIA TUULIA
Vasta, kun oma terveys alkoi paranemaan (loppuvuodesta 2019) ja ferritiinitasoni läheni 50:tä tuli ensimmäistä kertaa olo, että kaipaan jotain uutta elämään, että nyt olen valmis muutokseen. Kaipasin siis kipeästi jotain uutta mutta en vain tiennyt mitä. Uupuneena ja ei hyvinvoivana on oikeasti tosi vaikea jaksaa edes yrittää mitään. Töiden jälkeen oli takki tyhjä eikä energiaa enää illalla riittänyt mihinkään. Tiedät kyllä, mitä pitäisi tehdä mutta ei ole kykyä eikä voimia toimia.
Mietin pitkään mikä tuo muutos voisi olla. Vaihtoehtoja, mitkä sopisivat elämäntilanteeseeni ei ollut ihan hirveästi. Totesin, että eniten kaipasin sosiaalisia kontakteja (työni lisäksi), joihin ei uupumukselta ollut enää ollut ollut energiaa pitkiin aikoihin. Päätin kokeilla, miltä tuntuisi pitkästä aikaa vaihteeksi liikuntakeskuksen tarjonta. Siellä näkisi ihmisiä, pääsisi ohjatuille tunneille, olisi tanssia ja kuntosalia jne. Ja saisin vaihtelua elämääni, kuntoiluuni ja siis arkeeni yleensäkin.
Työpaikan kahvipöydässä tuli juttua kuntoilusta ja sen myötä sain työkaveriltani 10 päivän kokeilujakson läheiseen liikuntakeskukseen. Kun aloitin tutustumisjakson niin lähes välittömästi tunsin, että tää on se mun juttu, mitä just nyt kaipaan elämääni. Rakastuin liikuntakeskuksen tunnelmaan ja tiesin, että täällä haluan käydä. Päätin liittyä jäseneksi ja voin sanoa, että se oli viime vuoden paras päätös. Ihana muutos elämääni.
Tuon jälkeen myös molemmat tyttöni ovat liittyneet liikuntakeskuksen jäseniksi. On kiva, että meillä on yhdistävä harrastus ja tässä myös jokainen vetää vähän toistaan mukanaan. Välillä tulee mentyä salille vaikka ei olisi sitä suunnitellut ja päinvastoin. Välillä taas joutuu hieman muokkaamaan omia suunnitelmiaan, jotta kaikki pääsisivät samalla kerralla.
TASAPAINOILUA JA UNELMIA
Olen saanut kuulla, ettei ylikuormituksesta hyvin todennäköisesti enää koskaan palaudu ennalleen eli samaan tilaan kuin oli ennen sitä ja sen kyllä tunnen edelleen nahoissani. Joudun jatkuvasti tasapainoilemaan. Haluaisin urheilla paljon enemmän, tehdä enemmän kovan intensiteetin treenejä ja oikeasti vain hyppiä ja pomppia :D ihan silloin ku huvittaa - mutta enää en voi. Nyt opettelen kuuntelemaan itseäni ja niitä merkkejä, joita kehoni mulle antaa. Aika nopeasti se rankaisee mua huonoilla unilla tai sitten totaaliväsymyksellä, jos olen tehnyt liikaa. Ja liika ei tule pelkästään urheilusta vaan siitä, mikä on elämän kokonaiskuormitus. Tämä usein unohdetaan. Se on se kokonaisuus mikä ratkaisee. Mikä on henkinen kuormitus, mikä on fyysinen kuormitus ja mitä kaikkea tosiaan teet ja koet sen urheilusuorituksen lisäksi.
Kaikesta huolimatta en ole luopunut unelmistani. Haaveilen edelleenkin siitä, että olen vahva, hyvinvoiva ja viihdyn omissa nahoissani. Ja, että on ihana vetää esim. lempifarkut jalkaan ja ne istuvat täydellisesti, eivät kiristä eikä mistään pursua yli mitään. En haaveile hoikkuudesta tai bikinifitness-kropasta vaan terveydestä ja kropasta missä mulla mulla on hyvä olla. Ennenkaikkea haaveilen siitä, että olisin onnellinen, iloinen, tasapainoinen ja, että elämässä olisi tietty kepeys ja vapauden tunne. Näitä tunteita olen jo pikku hiljaa alkanut jälleen kokemaan ja uskallan elätellä toiveita, että tässä tosiaan mennään koko ajan kohti parempaa.
Toivottavasti tästä kirjoituksesta oli hyötyä sinulle. Entä onko sulla vastaavia kokemuksia elämästä? Oletko esim. kärsinyt ylikuormituksesta tai alhaisesta ferriitiinistä? Entä säästöliekistä? Olisi kiva vaihtaa myös kuulumisia näihin asioihin liittyen. Jos kiinnostaa, laita viestiä :).
TASAPAINOILUA JA UNELMIA
Olen saanut kuulla, ettei ylikuormituksesta hyvin todennäköisesti enää koskaan palaudu ennalleen eli samaan tilaan kuin oli ennen sitä ja sen kyllä tunnen edelleen nahoissani. Joudun jatkuvasti tasapainoilemaan. Haluaisin urheilla paljon enemmän, tehdä enemmän kovan intensiteetin treenejä ja oikeasti vain hyppiä ja pomppia :D ihan silloin ku huvittaa - mutta enää en voi. Nyt opettelen kuuntelemaan itseäni ja niitä merkkejä, joita kehoni mulle antaa. Aika nopeasti se rankaisee mua huonoilla unilla tai sitten totaaliväsymyksellä, jos olen tehnyt liikaa. Ja liika ei tule pelkästään urheilusta vaan siitä, mikä on elämän kokonaiskuormitus. Tämä usein unohdetaan. Se on se kokonaisuus mikä ratkaisee. Mikä on henkinen kuormitus, mikä on fyysinen kuormitus ja mitä kaikkea tosiaan teet ja koet sen urheilusuorituksen lisäksi.
Kaikesta huolimatta en ole luopunut unelmistani. Haaveilen edelleenkin siitä, että olen vahva, hyvinvoiva ja viihdyn omissa nahoissani. Ja, että on ihana vetää esim. lempifarkut jalkaan ja ne istuvat täydellisesti, eivät kiristä eikä mistään pursua yli mitään. En haaveile hoikkuudesta tai bikinifitness-kropasta vaan terveydestä ja kropasta missä mulla mulla on hyvä olla. Ennenkaikkea haaveilen siitä, että olisin onnellinen, iloinen, tasapainoinen ja, että elämässä olisi tietty kepeys ja vapauden tunne. Näitä tunteita olen jo pikku hiljaa alkanut jälleen kokemaan ja uskallan elätellä toiveita, että tässä tosiaan mennään koko ajan kohti parempaa.
Toivottavasti tästä kirjoituksesta oli hyötyä sinulle. Entä onko sulla vastaavia kokemuksia elämästä? Oletko esim. kärsinyt ylikuormituksesta tai alhaisesta ferriitiinistä? Entä säästöliekistä? Olisi kiva vaihtaa myös kuulumisia näihin asioihin liittyen. Jos kiinnostaa, laita viestiä :).
 |
